Miten Suomi pääsee vuodelle 2050 asetettuihin ilmastotavoitteisiin ja lisää hyvinvointia? Miten energia tuotetaan ja käytetään?
Kysymyksiin vastaa VTT:n laatima pitkän tähtäimen skenaariotyö. Tämä on ensimmäinen laskennallinen kaikki teollisuus- ja päästösektorit huomioiva analyysi Suomen mahdollisuuksista sekä biotaloudessa että siirtymisessä vähähiiliseen talouteen. IPCC valmistelee uutta raporttia, jossa arvioidaan, mitä Pariisin ilmastosopimuksen mukainen 1,5 asteen ilmaston lämpenemiselle asetettu globaali tavoite merkitsee.
– 2050-tavoitteet edellyttävät entistä hajautetumpaa energiajärjestelmää ja merkittäviä investointeja energiainfrastruktuuriin. Energiaratkaisut on nähtävä osana laajaa yhteiskunnallista kokonaisuutta, jotta ne ovat aidosti kestäviä pitkällä tähtäimellä. Ne liittyvät kaikkiin päätöksiin ja valintoihin – niin luonnonvarojen käyttöön kuin esimerkiksi sosiaalisiin vaikutuksiin, toteaa Tiina Koljonen, VTT:n energia- ja ilmastoasiantuntija ja yksi VTT:n skenaariotyön kirjoittajista.
– VTT:n visiot rakentuvat ajatukselle, että käytämme luonnonvarojamme Suomessa korkean lisäarvon tuotteisiin. Bioenergia on tulevaisuudessakin Suomen tärkein uusiutuvan energian lähde, mutta muun uusiutuvan energian osuutta on lisättävä. Tämä sen vuoksi, että luonnonvarat tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja kotimaisen biomassan kysyntä kasvaa monella sektorilla, toteaa Koljonen.
Bioenergia aurinko- ja tuulienergian rinnalla
– Skenaariotyön tarkastelun kohteena oli biomassaraaka-aine ja puu aivan erityisesti. Energia- ja ilmastotavoitteet edellyttävät, että kaikkien uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä merkittävästi. Biomassan käyttö energiantuotannossa muuttuu, kun lisäämme vaihtelevia uusiutuvia energialähteitä – aurinkoa ja tuulta. Olemme Suomessa etenemässä kohti nykyistä hajautetumpaa energiajärjestelmää, jossa bioenergia voi toimia liikenteen polttoaineena, rinnan muiden uusiutuvien kanssa ja jopa energiavarastona.
Energia kytkeytyy resurssitehokkuuteen
– On tärkeää, että energia sekä tuotetaan että myös käytetään tehokkaasti. Energiatehokkuutta tulisi tarkastella laajasti ja kytkeä se kiinteämmin myös resurssitehokkuuteen. Nykyisin keskusteluissa keskitytään liikaa energian tuotantoon, vaikka kulutuksen vähentäminen on vähintään yhtä tärkeää, toteaa Koljonen.
Öljystä ja hiilestä luopuminen edellyttää teollisuuden infrastruktuuriin suuria muutoksia. Muutoksen pitäisi tapahtua myös muualla maailmassa – erityisesti teräs- ja sementtiteollisuudessa. Resurssitehokkuus on tässäkin apuna – mitä vähemmän kulutamme ja mitä enemmän kierrätämme, sitä vähemmän kuluu fossiilisia ja muita luonnonvaroja.
Hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla on merkittävä rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Suomen mahdollisuudet liittyvät esimerkiksi ilmastonegatiivisiin ratkaisuihin, kuten BioCCS-teknologiaan, joka käytännössä muodostaisi nettonielun ja poistaisi hiilidioksidia ilmakehästä. Teknologian laajamittaiseen käyttöönottoon liittyy vielä epävarmuuksia. Talteenotettua hiilidioksidia voidaan myös hyötykäyttää ja valmistaa muun muassa synteettisiä polttoaineita.
Suomen energiarakenteen vahvuus on sen monipuolisuus. Se tarjoaa hyvät mahdollisuudet lisätä uusiutuvan energian käyttöä: bioenergia, vesivoima, aurinko, tuuli ja maalämpö. Toinen vahvuus on Suomen cleantech-klusteri eli puhtaat, älykkäät ja joustavat energiaratkaisut.
Kuluttajan rooli korostuu
– Älykkäät ratkaisut tekevät kuluttajistakin energian tuottajia. Puhutaan prosumereista – kuluttajista, jotka kuluttavat ja tuottavat energiaa. Esimerkiksi sähköautojen akut voivat tulevaisuudessa toimia sähkövarastoina. Tuomalla äly joka paikkaan ja laitteisiin, voidaan ohjata koko järjestelmää niin, että energiantuotanto ja kulutus kohtaavat joka hetki joustavasti, kertoo Koljonen.
Suomi on jäljessä Pariisin ilmastosopimuksessa määritetystä tavoitteesta hillitä ilmastonmuutos reilusti alle kahden asteen. Itse asiassa, on varsin epäselvää, kuinka suuresta haasteesta on ylipäätänsä kyse.
– Ratkaisuja on olemassa, mutta markkinat eivät ole valmiita ottamaan niitä laajasti käyttöön. Avuksi tarvitaan rohkeasti eteenpäin katsovaa strategiaa, yhteistä tahtotilaa ja tukevaa poliittista päätöksentekoa toteuttamaan toimintaympäristön muutosta, jotta yritykset voivat kiihdytetysti toteuttaa uusia investointeja markkinaehtoisesti.
– Se, millaisia valintoja kuluttaja tekee, korostuu kaikessa. On tärkeää saada kuluttajat innostumaan ja investoimaan puhtaaseen energiaan ja siksi uusien ratkaisujen testaaminen markkinoilla on tärkeää.
– Meillä on mahdollisuuksia enemmän kuin haasteita. On erinomaista osaamista ja teknologiaa. Esimerkiksi hajautetut uusiutuvat energiajärjestelmät sekä vähäpäästöiset liikenteen ratkaisut ja uudet teolliset konseptit ovat kehittyneet huimasti. Tarvitaan entistä enemmän kunnianhimoisia poliittisia tavoitteita, jotta puhtaisiin ratkaisuihin siirryttäisiin laajasti ja riittävän nopeasti. Tukien varassa ei voida toimia loputtomiin ja ne vääristävät markkinoita, toteaa Koljonen.
