Maailman ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta, voisiko kiertotalous tarjota vastauksen? Kiertotalous on tahtotila saada maailman materiaalivirrat, kuten ruoka sekä biopohjaiset ja mineraalipohjaiset raaka-aineet, hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Tähän tarvitaan käytäntöjen muuttamista niin kuluttajien kuin teollisuustuottajien arjessa.
Ratkaistavina ovat isot ympäristökysymykset. Meret ja merenelävät ovat täynnä muovia, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus mittaushistorian korkein, ruokaskandaalit tuovat epävarmuutta, puhdas juomavesi on loppumassa, kaupungistuminen lisää liikennettä ja saasteongelmia… Kuluttaminen pyörittää maailmantaloutta.
Esimerkiksi ruoan yhteydessä kiertotalous liittyy vahvasti hävikin poistoon ja sivuvirtojen hyödyntämiseen. Biopohjaisissa raaka-aineissa panostamme esimerkiksi tekstiilien kierrätykseen ja tulevaisuudessa entistä enemmän korkean lisäarvon tuotteisiin. Hyvä biomassa kannattaa muuntaa energiaksi vasta, kun kuiduista on otettu kaikki mahdollinen irti. Monessa elinkaaressa.
Loppukäyttäjä voi valinnoillaan kannustaa tuotteen pidempään elinkaareen
Kuluttajasektorilla vaateteollisuus on oiva esimerkki kiertonopeuden ja trendien muutoksista – halpavaatekaupat rynnistivät Suomen markkinoille 2000-luvun alkupuolella. Sesonki kesti muutaman viikon, kuten vaatteiden elinkaarikin. Suomalainen vaateteollisuus teki konkurssin, kun pärjääminen oli mahdotonta. Kunnes kasvava osuus kuluttajista alkoi vaatia parempaa laatua ja valmistuksen eettisyyttä, huolestua kaatopaikalle päätyvän kuidun määrästä ja tuottamastaan hiilijalanjäljestä.
Yhä useampi kuluttaja on valmis tekemään isomman alkuinvestoinnin pidemmän elinkaaren omaavaan tuotteeseen, joka palvelee käyttäjäänsä luotettavasti koko käyttöiän ajan, minkä jälkeen joko tuote tai valmistusmateriaali on muokattuna uudelleenkäytettävissä. Tuotteen elinkaaren aikaiset kustannukset ovat pienemmät. Tuotteen vaatimusmäärittely on loppukäyttäjien käsissä.
Teollisuuden mahdollisuudet: uudelleenkäyttö, -valmistus ja materiaalien kierrätys
Samat kiertotalouden mahdollisuudet pätevät teolliselle sektorille. Laitevalmistajien palveluliiketoiminnan osuus kokonaisliiketoiminnasta on tyypillisesti yli puolet, ja laitteiden ja koneiden elinkaaret ovat pisimmillään kymmeniä vuosia. Laitevalmistajien tuotepalettiin ovat kuuluneet ’re-build, renovation’ -tyyppiset koneiden uudistamiskonseptit jo kauan ennen kuin kukaan oli kiertotaloudesta kuullutkaan. Moni laitetoimittaja myy asiakkaalleen laitteen tai prosessin sijaan laatuparametreihin sidottua tuotantokapasiteettia, hinnoittelumallina perustuotanto + bonus (penalty).
Kun laitteen suunnittelun ja valmistuksen lisäksi myös käyttö- ja kunnossapito ovat laitevalmistajan vastuulla, taloudellisen tarkastelun pohjana alkavatkin aidosti olla laitteen koko elinkaaren aikaiset kustannukset valmistuksesta ennakoivaan kunnossapitoon, vara- ja kulutusosiin ja uudelleenkäyttöön. Uudelleenkäytön (re-use), uudelleenvalmistuksen (remanufacture) ja valmistusmateriaalien kierrätyksen (recycle) mahdollistaminen tapahtuu nimenomaan suunnittelupöydällä. Suunnittelija määrittelee valinnoillaan laitteen elinkaaren aikaisista kustannuksista noin 80 %.
Kiertotaloudessa onnistuminen edellyttää datan jakamista
Kuten kaikissa systeemisissä haasteissa kaikki kulminoituu lopulta dataan, datan yhdistettävyyteen sekä datan avoimeen jakamiseen erilaisilla alustoilla. Tässä ollaan vielä alkutekijöissä ja kehitettävää on paljon. Koko syklin arvonmuodostukseen ja edelleen arvon oikeudenmukaiseen jakamiseen liittyvät mallit ja arviointityökalut puuttuvat. Miksi kukaan tekisi koko kierron kannalta arvokkaita päätöksiä esimerkiksi komponenttitasolla, jos siitä ei saa itselleen kaupallista lisäarvoa? Jäljitettävyys (traceability) vaatii uusia työkaluja niin eettisten, ekologisten kuin taloudellisten päätösten tueksi. Kehityksen alla on erilaisia pelilliseen lähestymiseen pohjautuvia työkaluja, mutta niiden taustalle tarvitaan valtava määrä luotettavaa dataa.
Päätöksiä tehdään paljon yritysten välisissä (B2B) rajapinnoissa, mutta kiertotaloudessa kuluttajien rooli ja käyttäytymismallit (B2C) nousevat myös keskeiseen rooliin. Tämän takia kiertotaloudessa tarvitaankin erittäin paljon uuden tiedon mahdollistamaa henkilökohtaista ja helposti ymmärrettävää faktapohjaista viestintää. Tässä meidän tutkimuksen tekijöiden on haastettava itsemme uudenlaiseen kyvykkyysloikkaan.
Systeemiset haasteet voidaan ratkoa vain yhdessä. Tarvitaan uudentyyppisiä yhteistyömalleja, kuten ekosysteemejä. Kiertotalouden teemassa samassa haasteessa luuraa sekä jälkipolville hyvinvoiva maapallo että tämän päivän yrityksille herkullisia liiketoimintamahdollisuuksia.
