EU on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla ensimmäinen suurvalta, joka sääntelee tekoälyn käyttöä. Kaksi vuotta sitten Euroopan komissio antoi ehdotuksen EU:n tekoälyasetukseksi. Tämä ilahdutti niitä, joiden mielestä tekoälyn turvallinen käyttö edellyttää sääntelyä, mutta aiheutti huolta niiden keskuudessa, jotka pelkäävät sääntelyn kuihduttavan tekoälyinnovaatiot.
Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin hyväksyttyä näkemyksensä komission ehdotuksesta tekoälyasetusta koskevissa neuvotteluissa ollaan valmiina siirtymään toimielinten väliseen vaiheeseen eli niin sanottuihin trilogeihin, joissa asetus saa lopullisen muotonsa. Seuraavassa esittelemme odotuksiamme ja suosituksiamme koskien neuvottelujen viimeistä vaihetta.
Tärkein ensin: mitä on tekoäly?
Yksi kiistanalaisimmista kysymyksistä tekoälyasetusta koskevissa neuvotteluissa on ollut itse tekoälyn määritelmä. Alkuperäisessä komission ehdotuksessa tekoäly määriteltiin listalla laveita teknologia-aloja, jotka kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Parlamentti on puolestaan ehdottanut vieläkin laveampaa (ja epämääräisempää) määritelmää, jonka mukaan melkein mikä tahansa ”järjestelmä, joka toimii jossain määrin autonomisesti” voidaan tulkita tekoälyksi.
Neuvoston ehdotus on kapeammin rajattu eikä perustu pitkään listaan teknologiaryhmiä (joista jotkut saattavat olla pian vanhentuneita) vaan rajaa määritelmän järjestelmiin, jotka käytävät koneoppimista ja/tai logiikka- ja tietämyspohjaisia lähestymistapoja. Tämä määritelmä on riittävän lavea, jotta sitä ei tarvitse olla koko ajan päivittämässä, mutta riittävän kapea sisältääkseen vain sellaisia tekoälyn käyttötapauksia, jotka todennäköisimmin aiheuttavat riskejä.
Tämä selventäisi myös sitä, että jäsenvaltioilla säilyy oikeus luoda kansallista lainsäädäntöä koskien tietokonejärjestelmiä, jotka eivät aiheuta tällaisia riskejä ja joita tekoälyasetuksen ei näin ollen tulisi koskea (esim. Suomen julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskeva lainsäädäntö).
Pidetään tutkimus- ja innovaatiotoiminta elossa!
Tekoälyasetus luo lukuisia uusia vaatimuksia tekoälyjärjestelmien kehittäjille ja käyttäjille. Neuvoston ja parlamentin ehdotus sisällyttää niin sanottu yleiskäyttöinen tekoäly asetuksen soveltamisalaan ulottaisi nämä vaatimukset vielä laajemmalle, esimerkiksi avoimen lähdekoodin ratkaisujen kehittäjiin.
Jotta tekoälyasetuksen vaatimukset eivät tuhoaisi kaikkea eurooppalaista tekoälyinnovointia, on välttämätöntä hyväksyä neuvoston ehdotus siitä, että tutkimus-, kehitys- ja ei-ammattimainen toiminta jätetään asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sääntelyn on koskettava vain lopullisia tuotteita ja palveluita, ei niiden taustalla olevaa tutkimusta.
Jotta Eurooppa voi hyötyä T&K-investoinneista, sääntelyn on täytettävä kaksi ehtoa. Ensinnäkin rajan sallittujen ja kiellettyjen käyttötapojen välillä on oltava selkeä ja ymmärrettävä. Toiseksi, tekoälyyn pohjautuvien tuotteiden ja palvelujen sertifiointiprosessin on oltava ennustettava, nopea ja kohtuuhintainen, jotta sääntely ei estä yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, hyötymästä tekoälypohjaisista innovaatioista.
Tie tulevaisuuteen: teknologianeutraalia sääntelyä ja T&K-kannusteita
Vaikeudet tekoälyn määrittelyssä ovat selvästi osoittaneet, miten vaikeaa on säännellä yksittäisiä teknologioita. Suosittelemmekin, että jatkossa sääntely pidetään mahdollisimman teknologianeutraalina kiinnittäen erityistä huomiota siihen, ettei T&K-toiminnalle luoda oikeudellisia esteitä. Datataloutta koskevan sääntelyn johdonmukaisuus on myös erittäin tärkeää.
Mahdollistavan sääntelyn lisäksi tarvitaan myös muita T&K-kannusteita, kuten investointeja osaamiseen ja tutkimusinfrastruktuureihin. Tekoälyn tapauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota osaamiseen ja infrastruktuureihin, jotka tukevat tekoälyinnovoinnin tärkeimpiä rakennuspalikoita, dataa ja laskentaa.
Heikki Ailisto
Kirjoittaja on VTT:n soveltavaa tekoälytutkimusta koordinoiva tutkimusprofessori. Hän on myös Suomen tekoälykeskus -lippulaiva FCAI:n ohjausryhmän jäsen sekä teollisuus- ja yhteiskuntaohjelman johtaja.
Aleksi Kallio
Kirjoittaja on CSC:n data-analytiikkaryhmän johtaja, joka koordinoi koneoppimiseen ja datanhallintaan pohjautuvien palvelujen kehittämistä.
Petri Myllymäki
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tekoälyn ja koneoppimisen professori. Hän toimii Suomen tekoälykeskus -lippulaiva FCAI:n varajohtajana.
