Kiertotalous on mahdollistanut uudenlaisen aikakauden alun, jossa muovien ympäristövaikutuksiin vastataan erilaisin toimin. Kuten jo blogisarjan toisessa osassa mainittiin, Suomen muovipakkausekosysteemi on murroksessa erilaisten EU direktiivien ja uudistuvien pakkauslainsäädäntöjen myötä. Osana VTT:n projektia Ronja Dorairaju selvitti pro gradu -tutkielmassaan Suomen muovipakkausekosysteemin valmiuksia kohti kiertotalouden arvonluontimalleja sekä siirtymistä fossiilipohjaisesta muovista biopohjaiseen PEF-muoviin.
Ekosysteemin tärkeimmät trendit ovat kiertotaloudessa
Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään jo meidän elinaikanamme. Suurimpina hiilidioksidipäästöjen aiheuttajina ovat fossiilisia luonnonvaroja käyttävät alat, kuten muun muassa energia- ja muoviteollisuus. Tällä hetkellä 40 % tuotetusta muovista on pakkausmateriaalia, joka heitetään pois jo yhden käyttökerran jälkeen. Näin ollen on selvää, että muovipakkausekosysteemi tarvitsee kestävän arvon luomiseksi valtavia muutoksia.
Ekosysteemin mahdollisuudet ja haasteet
EU:n kertakäyttödirektiivin ohella kulutuskulttuurin muutos tulee muuttamaan muovipakkausekosysteemiä. Tässä muutoksessa pärjäävät ne yritykset, jotka tarjoavat kestäviä vaihtoehtoja - olivatpa ne sitten kierrätettyjä, biopohjaisia tai biohajoavia muoviratkaisuja. Lisäksi muutoksen tulisi heijastua myös yritysten arvoihin ja tavoitteisiin.
Ekosysteemin yhteistyö nähdään tärkeimpänä ajurina. Kuluttajien vaatimusten huomioiminen ja kierrätyksen järjestäminen kätevällä tavalla minimoi materiaalihukan. Kuluttajilta tuleva paine tulisi huomioida entistä systemaattisemmin. Vaikka muovipakkauksilla on tutkitusti pienempi hiilijalanjälki verrattuna muihin materiaaleihin, on meidän silti löydettävä tehokkaita ja moninaisia keinoja pienentääksemme muovijalanjälkeämme.
Ekosysteemissä esiin nousevat uudet liiketoimintamallit tarvitsevat prosessin lisäparannuksia kierrätysmateriaalien tarjonnan ja toimittajien lisäämiseksi. Kumppanuudet sekä yhteistyö EU:n ja hallitusten kesken ovat kriittisiä jäteinfrastruktuurin kehittämiseksi ja kiertotalousvirtojen varmistamiseksi. Pakkausjätteen keräämisen haasteet, huono tai riittämätön jäteinfrastruktuuri sekä rajoitetut investoinnit jäteteollisuuteen tarvitsevat ratkaisuja, joita voidaan säädellä verotuksen ja jätemaksujen avulla. Kunnallisten muovijätevirtojen hyödyntäminen, muovien kerääminen ja käsittely ovat myös tarpeellisia aloitteita.
Kiertotalouden liiketoimintamallit osana muutosta
Kiertotalouden ratkaisuja tulee ottaa käyttöön entistä enemmän. Jätteiden poltto tulisi lopettaa, ja kierrätystä pitäisi tehostaa, jotta materiaalit säilyisivät kierrossa pidempään.
Muovipakkausekosysteemin olisi toimittava tiiviimmässä yhteistyössä, jotta se voisi saavuttaa uudenlaista, kestävää arvoa.
Yksi liiketoiminnan siemen on sekajätteeseen joutuvassa muovissa. Teknologisia innovaatioita muovijätteen hyödyntämiseksi tarvitaan, sillä materiaalimäärät ovat valtavat. Oli muovipakkaus tehty mistä materiaalista tahansa, sen ylläpito, uudelleenkäyttö sekä kierrätys vaativat suuria panostuksia niiden optimoimiseksi.
Kiertotalouden arvoketjut ja -virrat edellyttävät muovipakkausten uudelleentarkastelua jatkuvan kumppanuuden avulla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarvitaan uusia aloitteita ja muutoksia sekä kulutuskulttuurissa että kuluttajien ostomieltymyksissä. Yritysten on oltava keskeisessä asemassa tässä kehityksessä, ja lainsäädännöllisten toimien tulisi rohkaista kestäviin ja biopohjaisiin tuoteinnovaatioihin.
Monialaiset vaihtoehdot ja yhteistyö ratkaisun avaimina
Pitkän aikavälin tavoitteet ja ratkaisut löytyvät lopulta globaaleista kumppanuuksista, mutta tämän lisäksi myös suomalaisilla parhailla käytännöillä, kuten Palpan panttijärjestelmällä, on tärkeä rooli muovipakkausten kestävässä kehityksessä. Tutkimuksen päätuloksien mukaan ensinnäkin nykyinen muovipakkausekosysteemi on pirstaloitunut ja toiseksi, sääntelyn sekä markkinoiden hidasteet viivyttävät kiertotalouteen siirtymistä. Uusien ratkaisujen löytäminen joustavaan pakkaamiseen edellyttää tapoja ylittää teknologiset esteet, jotka ovat tällä hetkellä tuotannon kasvun esteenä.
Suomessa jo valmiiksi toimivien ratkaisujen turvallisuuteen ei pidä tuudittautua. Ekosysteemin sidosryhmien kannustimet ja tavoitteet pitää yhdenmukaistaa, jotta kestäviä toimenpiteitä saadaan aikaan. Ekosysteemin tulisi miettiä, mitä toimia halutaan saavuttaa, ja minkä takia? Laajempi pohjoismainen yhteistyö kasvattaisi markkinavoimia ja sitä kautta saatavilla olevia materiaalivirtoja. Vapaaehtoiset sopimukset ja lainsäädäntö voivat viime kädessä edesauttaa muutosta.
Tutkimuksen tuloksissa arvoketjun koordinaatio, yhteistyö ja yleinen läpinäkyvyyden parantaminen olivat keskeisiä teemoja. Kiertotalousratkaisujen lisäksi biopohjaisten muovien sekä muiden uusiomateriaalien kehitys on äärimmäisen tärkeää. Suomen teollisuudessa on valtavasti potentiaalia yhteistyöhön yli ekosysteemien. Muovien aiheuttamat ympäristöongelmat ovat niin laajoja, että kaikkien sidosryhmien on tehtävä yhteisiä ponnistuksia muutoksen aikaansaamiseksi.
Kirjoittaja:
Ronja Dorairaju
Pro gradu -tutkielman tekijä,
Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu
Pro gradu tehtiin osana VTT:n projektia, jossa keskityttiin kiertotalouden systeemiseen arvonmuodostukseen erityisesti muovipakkausekosysteemissä. Kyseisestä projektista kertoo kolmiosainen blogisarja:
