”Se on huikea tunne, kun robottiautossa istuessa ratti alkaa itsekseen pyöriä ja auto tekee itsenäisiä päätöksiä, jarruttaako vai jatkaako eteenpäin – tuntuu kuin vieressä seisoisi toinen henkilö, joka tekee päätökset. Autosta tulee inhimillinen kaveri.”
Vuonna 2017 ensimmäinen robottiautomme, Marilyn ponnahti parrasvaloihin ja hieman perässä seurasi robottiauto Martti. Siinä missä Marilyn on kaupunkiympäristöön suunniteltu automaattinen ajoneuvo, Martti kiitää syrjäisillä maanteillä. Tavallisista autoista tämän pariskunnan erottaa se, että ne kuulevat ja näkevät. Erilaiset anturit toimivat näköaistina ja kuuloaistina puolestaan viestintävälineet, joiden avulla autot keskustelevat liikenteessä keskenään.
Martti on myös maailmanennätyksen haltija ja kansainvälinen julkimo. Martti ajoi pohjoisessa lumisissa olosuhteissa ilman kaistaviivoja jopa 50 km/h nopeudella ja keräsi näin kansainvälistä huomiota sekä vierailijoita ulkomaita myöten.
Tutkija Matti Kutila on ollut Martin ja Marilynin matkassa mukana alusta asti. Kehitystyö alkoi jo yli parikymmentä vuotta sitten työkoneiden automaation parissa. Ajan mittaan tiimin tutkijoilla heräsi henkilökohtainen palo ja taistelutahto luoda myös robottiauto. Prosessi pyörähtikin käyntiin yksinkertaisesti ostamalla auto ja komponentit suoraan rautakaupasta.
Tiimi asetti selkeän vision:
Teemme vasemmalle kääntymisen risteyksessä, jossa kukaan ei vieläkään ole onnistunut. Siitä se portfolio on sitten lähtenyt leviämään.”
Tätä visiota kohti mennään edelleen, askel kerrallaan – tutkimuksen ytimessä ovatkin äärimmäisen pienet askeleet, oikeaan suuntaan. Maailma kiertää kehää ja usein keksitään samojakin asioita uudelleen, mutta paremmassa muodossa.
Robottiautot eivät kuitenkaan ole pelkästään hauska tulevaisuuden luksusvempain – niillä on laajempi merkitys. Liikenteessä isoimman riskin muodostavat inhimilliset virheet. Automaation avulla tuodaan turvaa, sujuvuutta ja liikkumisen mukavuutta minimoitaessa ihmisen tekemiä virheitä. Toisaalta, juuri ihmisten ennustamattomuus on suuri kipukohta täysautomaation kannalta. Automatisaatio olisi simppeli asia, jos kaikki olisivat robotteja – inhimillisyys ja arvaamattomuus luovat haasteen.
Automatisaatio onkin Kutilalle ikuisuusprojekti – never ending story, kuten hän itse sanoo. Aina löytyy uusi pulma ratkottavaksi kulman takaa ja tällä hetkellä paneudutaan sääolosuhteiden tuomiin haasteisiin. Vaikka täysautomaatio on vielä kaukaista tulevaisuutta, nähdään jo lähitulevaisuudessa suuria harppauksia; autoja, jotka ajavat itsenäisesti parkkiin. Tai moottoriteillä liikkuu väkeä, joka hoitaa työnsä jo työmatkalla Tampereelta Helsinkiin auton ajaessa itse itsensä. Selvää kuitenkin on, tulevaisuutta kohti mennään kovaa vauhtia ja Hollywood-elokuvissa näkyvät, täysin itsenäiset autot eivät edes ole täyttä utopiaa.
