Petteri Orpon hallitus on nostanut teknologiset hiilinielut hallitusohjelmaan. Koska aihepiiri on Suomen ilmastopolitiikalle merkittävä, on tärkeää, että siihen liittyvät termit ja määritelmät ovat julkisessa keskustelussa selkeitä. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on oleellista ymmärtää, että teknologisilla nieluilla ei voida korvata päästövähennystoimia, vaan ainoastaan täydentää niitä.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on uusimmassa raportissaan osoittanut, että dramaattisten päästövähennysten lisäksi tarvitaan sekä teknologisia että luonnon hiilinieluja, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajata 1,5 tai 2 celsiusasteeseen.
Teknologisilla hiilinieluilla tarkoitetaan hiilidioksidin poistoa ilmakehästä teknisin keinoin ja sen varastointia pysyviin geologisiin hiilivarastoihin. Näitä keinoja ovat esimerkiksi hiilidioksidin suora talteenotto ilmakehästä kemiallisin prosessein – eli niin sanottu DACCS-teknologia – tai hiilidioksidin epäsuora talteenotto varastoimalla kestävästi tuotetun metsä- tai muun biomassan poltosta vapautuvaa hiilidioksidia. Biomassa on kasvaessaan poistanut ilmakehästä hiilidioksidia, joka poltossa vapautumisen jälkeen otetaan talteen ja varastoidaan. Näin saadaan aikaan niin kutsuttu negatiivinen päästö.
Hiilidioksidin varastointi vaatii pohjoismaista yhteistyötä
Suomessa on monia bioenergialaitoksia sekä sellu- ja biotuotetehtaita, joilla biomassasta vapautuvaa hiilidioksidia voitaisiin ottaa talteen. Hiilidioksidin varastointi voitaisiin todennäköisesti toteuttaa esimerkiksi Norjan merialueilla sijaitseviin maanalaisiin varastomuodostelmiin, mihin tarvitaan pohjoismaista yhteistyötä. Lisäselvityksiä tarvitaan hiilidioksidin varastointimahdollisuuksista maaperän tai tuotteiden, kuten betonin, mineraaleihin. Erityisesti varastojen pysyvyyden varmistaminen on oleellista. Myös hiilidioksidin poiston kemiallisia prosesseja kehitetään parhaillaan, ja Suomelle avautuukin mahdollisuuksia teknologian kehittäjänä ja viejänä.
Hallitusohjelmassa mainitaan myös hiilidioksidin hyötykäyttö tuotteissa. Edellä mainituin tavoin ilmakehästä poistettua hiilidioksidia on mahdollista varastoida myös lyhyt- tai pitkäikäisiin tuotteisiin, kuten muoveihin. Lyhytikäiset tuotteet eivät kuitenkaan voi toimia teknologisina hiilinieluina, sillä hiilidioksidi vapautuu niistä nopeasti takaisin ilmakehään. Erityisen pitkäikäisten tuotteiden osalta tulisi selvittää, voidaanko niiden sitoma hiili mahdollisesti huomioida päästölaskennassa samaan tapaan kuin puutuotteiden sisältämä hiili.
Fossiilisen hiilidioksidin talteenotto on myös tarpeen ilmastonmuutoksen hillinnässä
Fossiilisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ei tuota teknologisia nieluja, sillä se ei poista ilmakehästä hiilidioksidia, vaan ainoastaan estää hiilidioksidin pääsyn ilmakehään. Fossiilisen hiilidioksidin talteenotto on kuitenkin yksi tärkeä ilmastonmuutoksen hillintäkeino esimerkiksi niille teollisuuden prosesseille, joissa fossiilisten päästöjen vähentäminen on muuten teknisesti hyvin vaikeaa tai kallista. Fossiilisen hiilidioksidin hyötykäytöllä on mahdollista tuottaa päästövähennyksiä, mutta niiden todentaminen vaatii aina tapauskohtaisen elinkaariarvion.
Teknologisilla hiilinieluilla ei tule korvata taakanjakosektorin päästövähennystoimia, eikä maankäyttösektorin toimia, sillä nämäkin toimet tarvitaan ilmastoneutraaliuden ja myöhemmin ilmastonegatiivisuuden saavuttamiseksi. Monet näiden sektorien päästövähennystoimista ovat myös todennäköisesti halvempia ja nopeampia toteuttaa kuin teknologisten nielujen tuottaminen. Teknologiset nielut eivätkä myöskään kompensoi esimerkiksi metsien hiilinielujen pienenemiseen liittyviä muita ympäristövaikutuksia, kuten biodiversiteettivaikutuksia.
Teknologiset hiilinielut voivat kuitenkin osaltaan vauhdittaa Suomen ilmastotoimia, ja toteuttamiskelpoisia politiikkamekanismeja sekä säätelytarpeita tulee selvittää pikaisesti.
Muokkaus 14.12: "Tekninen hiilinielu" on muutettu muotoon "teknologinen hiilinielu".