VTT:n johtamassa tutkimuksessa tarkastellaan skenaarioita, joissa metsänomistajat saisivat metsien ainespuun kasvun hiilinielusta korvauksen, joka vastaisi hiilidioksidipäästön hintaa EU:n päästökaupassa. Vastaavasti myös ainespuuhun sitoutuneen hiilidioksidin päästämisestä ilmakehään joutuisi maksamaan kuten fossiilisista päästöistä. Todellisten hiilivirtojen mukainen malli olisi todellisuudessa hankala toteuttaa, mutta tutkimus auttaa arvioimaan bioperäisen hiilen kiertoon liittyvien ilmastonmuutoksen hillintäkeinojen kustannustehokkuutta.
Metsien ja metsätalouden rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on merkittävä. Hiilen sidonnasta ei kuitenkaan makseta metsänomistajille korvauksia, ja vastaavasti bioperäisten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan toimijan ei tarvitse maksaa päästöistään, koska bioperäinen hiilidioksidi oletetaan hiilineutraaliksi. Oletus hiilineutraaliudesta on herättänyt paljon keskustelua. Todelliset hiilidioksidivirrat ja muun muassa bioperäisen hiilen kiertoon liittyvät aikajänteet ovat ilmastonmuutoksen kannalta tärkeitä. Kustannustehokkaat keinot bioperäisen hiilen tehokkaampaan käyttöön, bioperäisten hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja hiilinielujen lisäämiseen tulisi saada nopeasti laajempaan käyttöön.
Teoreettinen malli hiilen hyvittämisestä metsänomistajille
VTT tutkii hankkeen aikana teoreettista mallia, jossa hiilen sidonta hyvitettäisiin metsänomistajille ja bioperäisen hiilidioksidin päästäjä joutuisi maksamaan päästöistään. Tällöin myös bioperäisten päästöjen vähentämiselle syntyy mallissa fossiilisia vastaava kannustin ja muun muassa eri ikäisten biotuotteiden vuosiksi tai vuosikymmeniksi sitoma hiili tulee huomioitua myös taloudellisessa ohjauksessa. Hankkeessa tutkitaan, kannustaisiko malli pidentämään metsätalouden kiertoaikoja ja lisäämään tukkipuun ja pitkäikäisten puutuotteiden tuotantoa sekä bioperäisen hiilen uudelleenkäyttöä.
”Kehitämme laskentamallin todellisten hiilivirtojen mukaisten talousvaikutusten simulointia varten. Saamme hankkeessa uutta tietoa erilaisten hiilensidontaratkaisujen taloudellisesta kannattavuudesta sekä ideoita niiden kehittämiseen ja käytännön soveltamiseen”, kertoo erikoistutkija Matti Virkkunen VTT:ltä.
Tutkimuksessa käytetään lähtökohtana olemassa olevaa tietoa siitä, miten hiilidioksidia sitoutuu metsään ja vapautuu, kun puusta tehdään esimerkiksi sellua tai sahatavaraa. Hankkeessa ei oteta kantaa luonnon monimuotoisuuteen, metsien virkistyskäyttöön ja maaperän hiilensidontaan. Malli on täysin teoreettinen, eikä sitä ole tarkoitus esittää tulevaisuuden ohjauskeinoksi. Tarkoitus on ymmärtää, millaisia muutoksia bioperäiseen hiileen kohdentuva hintaohjaus mahdollisesti aiheuttaisi metsäteollisuuden toimijoille ja miten bioperäisen hiilidioksidin hinnoittelu parantaisi ilmastonmuutoksen kannalta tehokkaiden ratkaisujen taloudellista kannattavuutta.
Tarkastelujen perusurana toimivat nykyiset Tapion metsänhoitosuositukset. Tämän lisäksi tutkimushankkeessa tarkastellaan vaihtoehtoja, joissa osa metsänhoitotoimenpiteistä jätetään tekemättä. Lisäksi tutkitaan kiertoaikojen pidennyksen sekä lannoituksen vaikutusta ainespuuntuotannon talouteen. Hiilitehokkaampien teknologioiden osalta tarkastellaan muun muassa hakkeen kuivausta aurinkokeräimillä ja lämpöpumpulla sekä ligniinin talteenottoa sellutehtailta. Teknisesti näillä ratkaisuilla olisi mahdollista vähentää pelkästään Suomessa miljoonia tonneja hiilidioksidipäästöjä vuodessa, mutta taloudelliset kannustimet puuttuvat.
Keskisuomalaisen kuusikon ja männikön simulointi
Hankkeessa tarkastellussa mallissa metsänomistajalle hyvitettäisiin ainespuun (kuitu- ja tukkipuu) kasvuun sitoutuneesta hiilestä viiden vuoden jaksoissa eikä metsänomistaja joutuisi maksamaan hyvitystä takaisin hakkuiden yhteydessä. Simuloinneissa tarkasteltiin hiilihyvityksen vaikutusta eri metsänhoitovaihtoehtojen kannattavuuteen keskisuomalaisen kuusikon ja männikön tapauksissa. Seuraavassa kaaviossa on esitetty esimerkki metsänomistajan diskontatuista kumulatiivisista kassavirroista tapauksessa, jossa kuusikkoa kasvatetaan nykyisten metsänhoitosuositusten mukaisesti hyvityksen ollessa 30 euroa hiilidioksiditonnilta.
KAAVIO: Metsänomistajan kumulatiivinen, diskontattu kassavirta keskisuomalaisen kuusikon kasvatuksesta 80 vuoden kiertoajalla tarkastellun mallin mukaisella hiilihyvityksellä laskettuna. Kassavirran diskonttauksessa on käytetty 3 %:n korkokantaa.
Tulokset osoittavat, että hiilihyvitys lisäisi metsänomistajan tuloja merkittävästi. Nykyisten metsänhoitosuositusten mukaisessa tilanteessa metsänomistajan hiilensidonnasta kiertoajan aikana saamat tulot olisivat rahan aika-arvo huomioon ottaen jopa suuremmat kuin puunmyyntitulot olettaen, että puun myyntihinnat pysyisivät entisellään. Ilman rahan aika-arvoa hiilihyvityksestä saadut tulot vastaisivat noin 50 % puunmyyntituloista.
Lisäksi havaittiin, että kaikkien metsänhoitotoimenpiteiden laiminlyönti ei olisi taloudellisesti kannattavaa myöskään hiilimetsätaloudessa, jotta maksimoidaan ainespuun kasvu ja puunmyyntitulot. Tähän tulokseen vaikuttaa merkittävästi tarkastelun rajaus ainespuuhun. Hiilihyvityksen vuoksi metsää olisi myös entistä kannattavampi lannoittaa.
Myös harvennusten ja päätehakkuun lykkäämisellä 5–10 vuodella havaittiin positiivinen taloudellinen vaikutus. Tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritty optimoimaan kiertoaikaa.
Tarkasteltu malli olisi kallis erityisesti selluteollisuudelle. Puuston kasvusta saatava hiilihyvitys todennäköisesti vähentäisi puun tarjontaa markkinoille. Lisäksi kemiallisen selluntuotannon yhteydessä noin puolet puun hiilisisällöstä vapautuu hiilidioksidipäästöinä ilmakehään, mistä aiheutuisi tehtaille miljoonien eurojen vuosittaiset lisäkustannukset. Samalla kuitenkin hiilitehokkaammat ratkaisut, kuten ligniinin talteenotto, muuttuisivat kannattavammiksi. Myös esimerkiksi biohiilen valmistuksen, biomassan kuivauksen ja pitkäikäisten puutuotteiden valmistuksen kannattavuus voisi parantua. Edellytyksenä hiilitehokkaammille ratkaisuille on kuitenkin myös tuotteiden kysyntä.
Tarkasteltu malli ei ole linjassa ilmastosopimuksille tehtävän kasvihuonekaasujen laskennan ja raportoinnin kanssa. Sen toteuttaminen olisi valtava systeeminen muutos, josta saattaisi aiheutua myös huomattavia negatiivisia vaikutuksia muun muassa kansantaloudelle ja energian tuotantoon. Mallin mukaisen hintaohjauksen olisi joko oltava globaali tai sen yhteydessä tulisi huomioida mahdolliset hiilivuotojen riskit monesta näkökulmasta. Sidotusta hiilestä tuloa saaneiden toimijoiden ja tuotteiden pitäisi pysyä kattavasti valvonnan piirissä, kunnes hiili vapautuu ja siitä maksetaan malliin kuuluva päästömaksu. Siksi suoremmat ja vaikutuksiltaan helpommin ennustettavat kannustimet hiilitehokkaiden ratkaisujen soveltamiseen voivat olla hallitumpi ja tehokkaampi ohjausmekanismi.
Toukokuussa 2019 käynnistyneen tutkimuksen päärahoittaja on Keski-Suomen liitto, joka rahoittaa sitä EU:n aluekehitysvaroilla. Myös VTT ja osallistuvat yritykset Metsähallitus, Yara, Valmet Technologies, Hinskalan yhteismetsä, Alva ja Silvere rahoittavat hanketta. Tutkimus päättyy 31.10.2021.
Lisää hankkeen tuloksia on saatavilla hankkeen verkkosivuilta: www.hiilimetsatalous.fi.
