YK arvioi, että maailman väkiluku nousee lähes 10 miljardiin vuonna 2050 – samalla ruokaa tarvitaan jopa 60 prosenttia nykyistä enemmän. Nykyistä kestävämmän ja tehokkaamman ruokajärjestelmän luomiseksi tarvitaan innovointia, uusia teknologioita sekä tiivistä yritysyhteistyötä. VTT:n Mirva Lampinen kertoo haastattelussa, miten uusi Food & Beyond -ekosysteemi vastaa haasteisiin.
Ruoka-alan murroksen taustalla on monta tekijää: yksi suurimmista on ilmastonmuutos, joka muokkaa koko globaalia ruokajärjestelmää.
– Viljeltävän peltoalan määrä pienenee globaalisti, mutta samalla ravintoa tarvitsevien ihmisten määrä lisääntyy. Ruoantuotantoa tulee hoitaa nykyistä huomattavasti resurssiviisaammin, ja tarve muutokseen koskettaa väistämättä myös Suomea, sanoo VTT:n Co-Creation Manager Mirva Lampinen.
Ruoantuotantoa tulee hoitaa nykyistä huomattavasti resurssiviisaammin, ja tarve muutokseen koskettaa väistämättä myös Suomea, sanoo Mirva Lampinen.
Lampisen mukaan myös kuluttajien ruokatottumukset ovat muuttuneet. Kuluttajien käytöksen muuttuminen on ollut jopa nopeampaa kuin on alun perin osattu edes odottaa.
– Käytännössä muutokset näkyvät muun muassa siinä, että ruoan ostaminen siirtyy yhä enenevässä määrin verkkoon, valmisruoan kysyntä kasvaa, ravintoloissa syönti yleistyy ja toisaalta ruoka-annoksia tilataan yhä tottuneemmin erilaisten ruoan kotiinkuljetuspalveluyritysten, kuten Foodoran tai Woltin, kautta.
Älykkäitä ruokaratkaisuja maailmalle
Elintarvikealalla pitkään toiminut Lampinen on viimeiset puolitoista vuotta ideoinut VTT:llä uutta Food & Beyond -ekosysteemiä. Ekosysteemin toiminta tulee olemaan monimuotoista sisältäen muun muassa verkostoitumista ja erilaisia projekteja sekä koulutuksia.
– Ekosysteemin kautta halutaan auttaa kotimaista elintarvikealaa selviämään tulevista haasteista luomalla osaamisia ja uusia mahdollisuuksia, joita se tarvitsee menestyäkseen myös kansainvälisessä kilpailussa, Lampinen sanoo.
Suomalaisia elintarvikkeita vietiin 1,6 miljardilla eurolla maailmalle vuonna 2018. Eniten kotimaisia elintarvikkeita matkaa EU-alueelle. Elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelman tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2023 mennessä. Lampisen mukaan tämä edellyttää muun muassa elintarvikeviennin jalostusasteen nostamista nykyistä korkeammalle tasolle.
– Sitä, että meidän elintarvikealamme vientituotteet eivät olisi pelkkiä raaka-aineita, kuten nykyisin pääosa on, vaan teknologioita, pitkälle jalostettuja tuotteita ja älykkäitä ruokaratkaisuja, hän painottaa.
Lampinen muistuttaa, että jo nyt esimerkiksi suomalainen kaura- ja kasviproteiiniosaaminen on huippuluokkaa, ja näitä tuotteita viedään myös maailmalle. Ekosysteemin kautta pyritään etsimään lisää menestystekijöitä Suomelle ja samalla löytämään uusia vastauksia globaaleihin ruoantuotantohaasteisiin.
– Näkisin, että Suomi on 10 vuoden kuluttua kansainvälisen elintarvikealan veturi ja että pystymme tuottamaan älykkäitä ratkaisuja, jotka auttavat ratkomaan globaaleja ruoka-alan ongelmia. Mikään yritys ei pysty kuitenkaan tähän yksin – tarvitaan isompi joukko tekijöitä eri toimialoilta. VTT haluaa toimia mahdollistajana, jotta tarvittavaa yhteistyötä yritysten välillä syntyisi.
Vastauksia tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin
Ruokajärjestelmästä puhuttaessa tarkoitetaan ruoan tuotannon ohella kuljetuksen, varastoinnin, jalostuksen, kaupan, valmistamisen, kulutuksen ja jätehuollon muodostamaa kokonaisuutta. Lampisen mukaan ekosysteemiä lähdetään rakentamaan tarvelähtöisesti. Työpajamenetelmää hyödyntäen VTT on jo selvittänyt, millaista tukea ja yhteistyötä alan yritykset kaipaavat etsiessään menestyksen avaimia.
– Työpajoissamme nousi esiin toive, että pystyisimme yhdessä miettimään, mitä tulevaisuus oikeasti tuo alalle – mitkä skenaariot odottavat alan toimijoita ja esimerkiksi millaisia teknologioita ala tarvitsee menestyäkseen. Ensimmäisenä toimintavuotena lähdemme ratkomaan näitä kysymyksiä järjestämällä yrityksille koulutusmuotoisen tulevaisuustyöpajasarjan.
Lampinen lisää, että VTT haluaa tarjota ekosysteemin kautta palveluja, jotka kiinnostavat yrityksiä.
– Viime vuonna lähdimme rakentamaan yhdessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) kanssa EIT FAN (Food Accelator Network) -startup-hautomoa. Se aukeaa kesällä ja siihen on hakuaika parhaillaan käynnissä. Hautomoon on tulossa mukaan 10 startup-yritystä.
Lampisen mukaan on tärkeää, että yritykset seuraavat mitä startup-kentällä tapahtuu, sillä eri alojen ”ensimmäiset signaalit” ja tulevaisuuden trendit lähtevät hyvin usein liikkeelle juuri ketterästi toimivien startupien kautta.
– Niin Suomessa kuin ulkomailla on nähty, että mielenkiintoisimmat startupit tekevät yhteistyötä isojen yritysten kanssa. Yhteistyön tuloksena voi syntyä perustavanlaatuisia teknologian muutoksia, jotka muuttavat alan tapaa toimia joskus radikaalistikin.
– Ruokajärjestelmä on laaja kenttä, jossa voi olla ideoita ruokatuotteista maatalouden huipputeknologiaan.
Proteiinin tarve kasvaa
Kasvisvaihtoehtoja eläinperäiselle proteiinille etsitään kiihtyvään tahtiin, mutta edelleen tarvitaan myös eläintuotantoa.
– Ei lihan syönti tule maailmasta mihinkään katoamaan kymmenen vuoden päästä, mutta toivoisin, että siinä vaiheessa lihaa tuotettaisiin vain sellaisissa maissa, joissa se on luonnon kestävyyden kannalta järkevää, Lampinen sanoo.
Lampinen korostaa, että suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuutta mietittäessä pitäisi aina pohtia samanaikaisesti sekä globaalia että kansallista mittakaavaa – eli, kuinka me pystymme säilyttämään Suomen maaseudun elinvoimaisena, jotta olisimme ruoantuotantomielessä riittävän omavaraisia kriisinkin hetkellä.
– Biodiversiteetin kannalta ei ole järkevää luopua naudanlihan tuotannosta Suomessa, mutta meidän täytyy kehittää tuotantotapojamme ympäristöystävällisemmiksi. Samalla meidän tulisi miettiä sitä, pystymmekö lisäämään kotimaisten proteiinilähteiden, kuten härkäpavun ja herneen, kasvatusta entisestään.
Myös uusia korkean teknologian ratkaisuja tarvitaan ruoantuotannon kasvattamiseksi ja pitääksemme Suomen ja koko maailman väestön ravittuna. Esimerkiksi soluviljelyllä voidaan jo nyt tuottaa syömäkelpoista proteiinia – niin sanottua labralihaa. Lampisen mukaan uudet tuotantoteknologiat eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että perinteinen ruoantuotanto häviäisi. Ne tarjoavat siihen vain lisän, kun maailman väkiluku kasvaa ja siten myös ruoantuotannon tarve kasvaa.
Teksti: Nina Garlo-Melkas
Kuvat: Timo Porthan
