Ilmastoratkaisuilla on kiire, ja maailmantilanne on muuttunut entistä arvaamattomammaksi. Onneksi myös ratkaisumalleja on yhä enemmän. Niitä käsittelemme ja esittelemme päättäjille Suomen ilmastopaneelissa.
Suomen ilmastopaneeli aloitti tämän vuoden alussa neljännen nelivuotisen kautensa, ja me aloitimme sen jäseninä: toinen meistä uutena ja toinen vanhana ja nyt myös varapuheenjohtajana.
Ilmastopaneeli on 15 jäsenen riippumaton tiedeyhteisö, johon kuuluu nyt ensimmäistä kertaa peräti kaksi asiantuntijaa VTT:ltä. Tämä kertoo siitä, että ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan yhä kipeämmin teknologiaa. Teknologiaan nojaa vahvasti myös Euroopan komissio, joka julkisti helmikuun alussa ehdotuksen EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteesta; 90 % nettopäästövähennyksestä. Komissio teki varsin selväksi, että kaikki keinot on nyt saatava käyttöön.
Ilmastonmuutoksen hillinnän ensisijaisena keinona on välttää päästöjen syntymistä, esimerkiksi energiatehokkuustoimilla ja kulutusta vähentämällä. Lisäksi energiajärjestelmän päästöt tulee vähentää lähelle nollaa, teollisuuden ja liikenteen päästöt leikattava esimerkiksi sähköistämällä, sekä ottaa käyttöön jo tunnistetut ja usein myös edulliset keinot kasvattaa maankäyttösektorin hiilinieluja.
Tämäkään ei kuitenkaan yksin riitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Meidän on lisäksi otettava hiilidioksidia talteen tehtaiden piipuista ja todennäköisesti myös suoraan ilmasta. Suomessa hiilidioksidin talteenotto, hyötykäyttö ja varastointi päätyivät hallitusohjelmaan jo viime vuonna.
Mitä talteen otetulle hiilidioksidille tapahtuu?
Tämä on yksi lähivuosien suurista kysymyksistä niin Suomessa kuin koko maailmassa. Suomessa kiinnostavaa on esimerkiksi se, että biopohjaisia hiilidioksidipäästöjä syntyy paljon ja niitä voidaan käyttää vihreän vedyn kanssa uusiutuvien liikennepolttoaineiden valmistamiseen.
Hiilidioksidia voidaan myös varastoida maaperän geologisiin muodostelmiin pysyvästi. Jos varastoitu hiilidioksidi on biopohjaista ja peräisin kestävästi tuotetusta biomassasta, voimme saada aikaan teknologisia hiilinieluja, siis negatiivisia päästöjä.
Miten suuria teknologisia hiilinieluja Suomi tarvitsee? Riittääkö biopohjaista hiilidioksidia sekä polttoaineisiin että hiilinieluihin? Näihin ja lukuisiin muihin moniulotteisiin kysymyksiin on saatava lähivuosina poliittiset linjaukset. Tämän vuoksi poliitikot tarvitsevat yhä enemmän tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi, ja Ilmastopaneelin tehtävänä on tarjota sitä.
Turvallisuus, talous ja ilmasto kietoutuvat toisiinsa
Sen lisäksi, että ilmastonmuutoksen hillinnästä on tullut yhä kiireellisempää, koko maailmasta on tullut yhä monimutkaisempi. Vielä muutama vuosi sitten vaakakupeissa olivat tyypillisesti ilmastonmuutoksen hillintä ja sen kustannukset. Nyt pelissä on mukana yhä vahvemmin myös globaali turvallisuustilanne ja siihen liittyvä tarve lisätä omavaraisuutta erityisesti energian suhteen. Moniin päätöksiin liittyy myös se, miten ilmastotoimet vaikuttavat tavallisten ihmisten elämään.
Hyviäkin uutisia on. Energiaomavaraisuutta voidaan lisätä Suomessa samoilla keinoilla, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta. Näitä keinoja ovat muun muassa aurinko- ja tuulivoima sekä niihin tukeutuva vetytalous. Välillä törmäämme kuitenkin myös ristiriitoihin: esimerkiksi ilmastonmuutosta hillitsevä sähköautoilu akkuineen vaatii luonnonvaroja, mutta luonnonvarojen käyttö voi heikentää luonnon monimuotoisuutta. Kotimaisten luonnonvarojen käyttö toisaalta vähentää riippuvuutta ulkomaisista resursseista. On tärkeää löytää kokonaisuuden kannalta kestäviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja.
Ilmastopaneelissa ristiriitoja ei pelätä. Ilmastopaneeli on yhteisö, jossa eri tieteenalojen edustajat tuovat pöytään tutkimustuloksia ja myös haastavat toisiaan. Yhdessä tuotamme ja jäsennämme monialaista, tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa ja tarjoamme sitä päättäjille, tyypillisesti hallitukselle ja eduskunnan valiokunnille. Riippumattomina tutkijoina pyrimme myös tuomaan tasapainoa julkiseen keskusteluun, jolla on tapana kuohahdella ja kärjistyä.
Ilmastotavoitteisiin määrätietoisesti pyrkimällä voimme ehkäistä ilmastonmuutoksen aiheuttamia kustannuksia sekä kärsimystä. Jokainen asteen kymmenesosa, jonka saamme nipistettyä lämpötilan noususta, on tärkeä.
Antti Arasto on toiminut Suomen ilmastopaneelin jäsenenä vuodesta 2020 alkaen ja toimii myös varapuheenjohtajana 2024 alkaen. Kati Koponen aloitti Suomen ilmastopaneelin jäsenenä 2024.
