Koppurasormin ja suurennuslasin avulla verkkopankkiin

Kuvittele olevasi 80-vuotias vanhus: Yrität kirjautua verkkopankkiin, mutta fontti ruudulla on niin pientä, että tarvitsisit suurennuslasia ja taskulamppua. Sormesi eivät taivu kunnolla etkä muista minne laitoit käyttäjätunnuksen ja salasanan. Jos sinulla on vanha matkapuhelin, sinun on koppurasormillasi vaikea näppäillä pikkuruisia kirjaimia, ja olet unohtanut mitä painiketta piti painaa, jotta tekstiviesti lähtisi lapsenlapselle. Älypuhelinta et voi käyttää, koska et muistaisi PIN-koodia, etkä osaisi painikkeisiin tottuneena pyyhkäistä laitteen ruutua ja ladata sovelluksia verkosta. Lankapuhelimeen pystyt vielä vastaamaan, mutta operaattorit haluavat eroon viimeisistäkin lankaliittymistä.

̶  Heikkenevä näkökyky, huonontuva kuulo, sorminäppäryyden väheneminen ja muistivaikeudet ovat normaaleja ikääntymisen seurauksia. Nykyteknologian käyttäminen vaatii kuitenkin juuri näiden aistien toimivuutta. On surkeaa, että ikäihmisten osallisuus hankaloituu epäsopivien käyttöliittymien vuoksi, sanoo johtava tutkija Jaana Leikas VTT:ltä.

Ei ihme, että moni ikäihminen masentuu ja tuntee olonsa ulkopuoliseksi.

̶  Eivät kaikki seniorit toki ole avuttomia uuden teknologian edessä. Useimmat kuuskymppiset ovat taidoiltaan ihan eri luokkaa kuin yli 75-vuotiaat. He ovat jo työelämässä ollessaan ottaneet teknologian haltuun ja ovat hyvin aktiivista porukkaa, Leikas kertoo.

Kuuskymppiset ja 70 vuotta täyttäneetkin yleensä pärjäävät erilaisten digilaitteiden ja sovellusten kanssa, mutta useimmat yli 75-vuotiaat eivät. He kokevat nykyteknologian käytön nöyryyttävänä, koska sitä suunniteltaessa ei ole otettu huomioon heidän todellisuuttaan ja tarpeitaan.

̶  Teknologian saavutettavuus ja esteettömyys ovat merkittäviä eettisiä kysymyksiä, sillä ne mahdollistavat ikäihmisten osallistumisen yhteiskunnan kehittämiseen sen aktiivisina jäseninä. Ikäihmisten elämänkokemus ja hiljainen tieto ovat pääoma, jota meillä ei ole varaa olla hyödyntämättä, Leikas painottaa.

Terveiden on vaikea kuvitella, mitä vanhat ihmiset kokevat, eikä vanhusten tarpeisiin ole riittävästi havahduttu uuden teknologian ja digitaalisten sovellusten suunnittelussa.

̶  Ikäihmisten elämänhallinnan ja pystyvyyden tunnetta voi tukea käyttöliittymien paremmalla suunnittelulla, Leikas sanoo. Oleellista on ikäihmisten arjen ymmärtäminen ja aiemmin opitun osaamisen hyväksikäyttö.

̶  Käyttäjälähtöisyys ja yhdessä kehittäminen ovat valttia. Kehitysideoita ja ratkaisuja pitää testata oikeissa käyttötilanteissa ikäihmisten kanssa. He ovat hyvin kiinnostuneita oman arkensa suunnittelusta.

̶  Sitä parempi, mitä intuitiivisempi laitteen käyttöliittymä on, koska silloin ei tarvitse muistaa niin paljon. Esimerkiksi sormenjälki- tai kasvojentunnistuksen kehittyminen on seniorien kannalta hyvä asia, koska biologispohjaisina ne eivät erottele ihmisiä. Siksi ne ovat myös eettisiä, sanoo ikäteknologian suunnitteluun ja teknologian etiikkaan perehtynyt Leikas.

Uusissa käyttöliittymissä käytetään jo puheentunnistusta, mutta sitä ei Leikkaan mukaan kannata vielä hehkuttaa liikaa, koska sen hiomisessa riittää vielä paljon tekemistä.

̶  Puheentunnistus ei ole esimerkiksi julkisissa tiloissa käytettynä turvallista, koska se ei ole yksityistä. Rikolliset käyttävät yhä enemmän hyödyksi ikäihmisten digiavuttomuutta. Lisäksi monien ikäihmisten kuulo on heikentynyt, minkä myötä heidän puheensakin muuttuu. Puheentunnistuksen pitää jatkuvasti sopeutua, aistia ja oppia.

Kosketusnäyttökin vie usein ojasta allikkoon, sillä se vaatii sormen ja silmän yhteistyötä. Esimerkiksi alkavassa Parkinsonin taudissa kosketusnäytöstä ei saa samanlaista koordinaatiovastetta kuin painikkeiden painamisesta.

Elokuussa käynnistynyt Ylen Nettiä ikä kaikki -kampanja haastoi kaikki digitaitoiset suomalaiset opettamaan jonkun arjessa hyödyllisen taidon kuten sähköpostin käytön ikääntyneelle läheiselleen.

̶  Vertaisryhmillä on digitaitojen opettamisessa myös suuri merkitys, Leikas kertoo.

̶  Isoissa kaupungeissa kuten Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa on seniorinetti-porukoita. Helsingissä toimii Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys ENTER ry, Tampereen alueella Mukanetti ry, Pohjois-Savossa Savonetti ry ja Pohjois-Karjalassa Joen Severi ry. Niissä seniorit opettavat toisia senioreita käyttämään digilaitteita ja -sovelluksia. Periaatteena on opettaa senioreiden ehdoilla eli rauhallisesti, sopivasti tauottaen ja opittua kerraten.

Vanhustyön keskusliitolla on SeniorSurf-opetustoimintaa ympäri Suomen, ja Suomen senioriliike – arvokkaan vanhenemisen puolesta ry järjestää tapahtumia, luentoja ja seminaareja.

Vanhuksilla on usein iso kynnys mennä virallisiin tapahtumiin, eivätkä he yleensä hakeudu nettikahviloihin, koska ne eivät ole heille luonteva ja tuttu ympäristö.

̶  Mutta kirjastot ovat Suomessa erinomainen oppimisympäristö. Valtiovarainministeriön digituen toimintamalliehdotuksessa digitaitoja ehdotetaan opetettavaksi siellä, missä ihmiset muutenkin liikkuvat, kuten huoltoasemaketjujen kahviloissa, Leikas kertoo.

Suomessa on paljon ATK-tukihenkilöitä eläkkeellä. Heidän taitojaan voisi Leikkaan mielestä hyödyntää vapaaehtoistyössä.

VTT:llä tutkitaan ikääntymisen arkea, hyvää asumista, arjen robotiikkaa, ikäihmisten terveyttä sekä heidän toimintakykynsä seuraamista huomaamattoman teknologian avulla. Ratkaisuissa hyödynnetään ikäihmisten aktiivisuuden tunnistavaa anturiteknologiaa ja esineiden internetiä.

Tekoälyltä odotetaan terveys- ja hyvinvointiteknologian alueella paljon. Nousevien teknologioiden myötä vastuullinen suunnittelu ja eettisten kysymysten, kuten yksityisyyden, tasa-arvoisuuden ja autonomian huomioon ottaminen korostuvat.

Leikas kertoo suomalaisten suhtautuvan hyvää ikääntymistä tukevaan teknologiaan valtaosin uteliaan kiinnostuneesti. Asenteet kuitenkin riippuvat siitä, mitä ihmiset siitä tietävät. Tieto ei aina valu kansalaisille, eikä tiedetä mitä on tarjolla.

̶  Seniorit ovat yleensä valmiita hyväksymään heidän omaa turvallisuuttaan lisääviä sovelluksia, jotka keräävät heistä dataa. Sen sijaan omaiset jarruttavat joskus kokeiluihin lähtöä. Myös hoitoalan ammattilaiset saattavat kyseenalaistaa teknologian viemisen senioreiden koteihin, peläten uusien laitteiden käyttöönotosta syntyvää hässäkkää tai totuttujen rutiinien muuttumista.

Mielikuvat robotiikasta ovat vielä humanoiditasolla, vaikka robotiikkaa on tänä päivänä jo lääkeannostelijoissakin. Ikäihmisillä voi olla sulattelemista myös vaikkapa pesuroboteissa, jotka tulevaisuudessa auttavat heitä kylvetystapahtumassa.

̶  Jos joku vanhus suree sitä, että robotti tuodaan saunaan, on huoleen suhtauduttava tosissaan. Ihmisten asenteet heijastelevat heidän arvojaan, ja teknologian hyväksymisessä arvoilla on onneksi suuri merkitys, Leikas muistuttaa.

Muistisairauden edetessä lähimuisti, eli viimeksi opitut asiat unohtuvat ensin.

̶  Mutta muistia tukevaa teknologiaa kehitetään jo paljon. Paikantamislaitteiden ja lääkeannostelurobottien lisäksi tarjolla on esimerkiksi digitaalisia kalentereita, jotka kertovat viikonpäivän ja muistuttavat ikäihmistä tärkeistä asioista. Markkinoilla on esimerkiksi pöydällä pidettäviä digikalentereita, joiden kehykseen voi laittaa omaisten tai ystävien valokuvia. Valokuvaa painettaessa laite soittaa puhelun tai videopuhelun kyseiselle henkilölle, Leikas kertoo.

Hän peräänkuuluttaa yksinkertaisia ja hyvältä näyttäviä laitteita, jotka eivät leimaa käyttäjiään tarpeettomasti. Ikäteknologian pitää olla tyylikästä ja laadukasta.

̶  Ikäihmisille tarkoitettu teknologia on kuitenkin enemmän kuin pelkkä tuote – se sisältää myös palveluja ja ekosysteemejä. Haasteena onkin luoda ei ainoastaan tuotteita, vaan palvelujärjestelmiä, joissa monet toimijat luovat yhdessä laadukasta palvelua ja eettisesti kestävää liiketoimintaa. Tässä on Suomen kilpailuvaltti, Leikas sanoo.