Kuormitus muuttaa käyttäytymistämme - työympäristöön upotettu teknologia voi tunnistaa stressitilan yksilölliset merkit

Lyhytkestoinen stressi parantaa toimintakykyä ja auttaa meitä selviytymään haastavissa tilanteissa. Jos hallinnan tunne kuitenkin puuttuu, kuormitus on jatkuvaa eikä palautumista ole riittävästi, voi stressi uuvuttaa.  Pitkittynyt ylikuormitus myös vanhentaa solujamme ja lisää riskiä useisiin sairauksiin, toteaa Nobel-voittaja, tohtori Elizabeth Blackburn.

Pitkäkestoisesta kuormittumisesta on tullut huomattava työhön liittyvä ongelma kehittyneissä maissa. EU-tutkimuksen mukaan työntekijöistä 24 prosenttia kokee usein tai jatkuvasti stressiä työssään, ja 35 prosenttia tuntee uupumusta. Työperäinen stressi aiheuttaa myös merkittäviä kustannuksia. Tutkimuksen mukaan jopa puolet menetetyistä työpäivistä aiheutuu työstressistä. Jotta ylikuormitus voidaan välttää ja työntekijälle voidaan tarjota tukea, tulisi jatkuva stressitila ja sen taustatekijät tunnistaa ajoissa.

Perinteisesti koettua työssäjaksamista mitataan erilaisilla kyselyillä, mutta kyselyiden täyttäminen ja analysointi vaativat aikaa, joten ne eivät sovellu työhyvinvoinnin jatkuvaan seurantaan. 

Kaupallisilla puettavan teknologian sovelluksilla, kuten älyrannekkeella tai sormuksella, voidaan mitata käyttäjän fysiologisia signaaleja jokapäiväisessä elämässä. Esimerkiksi sykevälivaihtelu kertoo työpäivän kuormittavuudesta ja palautumisen tarpeesta, jolloin muuta rasitusta voi säädellä oman jaksamisen mukaan. 

Puettavien laitteiden käyttäminen vaatii kuitenkin sitoutumista, eikä niiden käyttö työtilanteessa aina ole mahdollista. Tästä johtuen työympäristöön upotettu ja käyttäjälle huomaamaton teknologia on noussut aktiiviseksi tutkimus- ja kehityskohteeksi.

Kuormittuminen heijastuu työtekijän digitaaliseen, fyysiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Koettua stressiä on mahdollista havainnoida muun muassa työtilaan upotetuilla liiketunnistimilla ja ympäristön laatua mittaavilla antureilla, joiden tuottamasta datasta analysoidaan muutoksia työntekijän liikehdinnässä, asennoissa ja työtilan olosuhteissa.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että digitaalisten laitteiden, kuten älypuhelimen, tabletin tai tietokoneen, käyttötapa muuttuu kuormittumisen myötä. Käytännössä digitaalisen käyttäytymisen mittaaminen tapahtuu laitteeseen asennetulla ohjelmistolla, joka analysoi tapaamme hyödyntää erilaisia sovellusluokkia, niiden käyttöaikaa, sekä kirjoitus- tai näppäilyrytmiä. Työntekijän stressitila ilmenee esimerkiksi epätyypillisenä näppäilyrytminä tai sovellusten käyttöaikana.

Yhteistä työympäristöön upotettua teknologiaa soveltaville menetelmille on koneoppimisen hyödyntäminen. Riippumatta siitä mitataanko liikettä, älylaitteen käyttöä vai ympäristöä, data mallinnetaan algoritmien avulla ja työntekijän kokema stressitila tunnistetaan poikkeamana normaalista käyttäytymisestä.

Haastavaksi kuormittumisen tunnistamisen tekee ihmisten yksilöllisyys. Esimerkiksi minun työstressini ilmenee oman liikehdintäni vähenemisenä työpisteellä, kun taas eloisan kollegani liikehdintä vastaavassa ylikuormitustilanteessa lisääntyy. Lisäksi kiire ja aikapaine erottuvat yksilöllisesti älypuhelimen ja tietokoneen käyttötavassa. Monen ihmisen dataan pohjautuvien yleisten kuormittumismallien sijaan paras tunnistustarkkuus saavutetaankin mallintamalla stressiä personoidusti.

VTT:n vetämässä Mad@Work-hankkeessa kehitetään tietotyöntekijöiden kuormittumisen pitkäaikaiseen seurantaan luotettavia menetelmiä, jotka huomioivat yksityisyydensuojan, tietoturvan ja lainsäädännön. Tavoitteena on tukea työntekijöiden jaksamista henkisesti kuormittavassa tietotyössä, sekä tunnistaa kuormitusta aiheuttavat yksilölliset tekijät varhaisessa vaiheessa. Oikein ajoitetut tukitoimet työntekijöiden stressitekijöiden vähentämiseksi, voimavarojen lisäämiseksi, ja työkulttuurin kehittämiseksi ehkäisevät työuupumusta. Työntekijöiden hyvinvointiin tehdyt sijoitukset näkyvät tulevina vuosina tuottavuudessa niin yksilön, organisaation kuin yhteiskunnankin tasolla.