Yritysten, tutkimuksen ja julkisen sektorin laaja-alainen yhteistyö on ainoa tapa viedä läpi suuria, systeemisiin haasteisiin liittyviä muutoksia. Viime vuosina kunnianhimoisia haasteita ratkovia innovaatioekosysteemejä on noussut esiin kuin sieniä sateella. Toimintamallina ekosysteemi on kuitenkin vielä epämääräinen, ja toistaiseksi vain harva keskisuuri yritys on ottanut aktiivista roolia ekosysteemeissä. Vientiliittojen rahoittamassa, VTT:n ja Gaian yhteistyönä tekemässä selvityksessä vertailtiin Itävallan, Hollannin, Ruotsin ja Tanskan malleja ja käytäntöjä, jotka voisivat edistää innovaatiotoimintaa myös Suomessa. Lue neljä oppia Euroopasta Suomelle.
1. Kansalliset visiot ja valinnat näkyviksi
Kansallisten valintojen avulla voidaan selkeyttää pelikenttää ja konkretisoida ekosysteemitoiminnan keskeisiä fokusalueita. Itävalta, Tanska, Hollanti ja Ruotsi ovat kaikki tehneet päätöksiä 10–20 teemasta, joiden alla tuetaan jäsennellysti ekosysteemejä ja klustereita. Kansallisten valintojen täsmentäminen voi tukea myös kansainvälistä yhteistyötä, kun teemojen ympärille saadaan riittävästi kriittistä massaa ja kytkeytymisiä kansainvälisiin yhteistyökumppaneihin tai sisarekosysteemeihin. Hollannissa kansallisen innovaatiopolitiikan valinnat on onnistuttu yhdistämään yhdeksään yritysvetoiseen huippusektoriin.
2. Rahoitusinstrumenttien väliset rajapinnat toimiviksi
Erilaisten rahoitusmallien reunaehtojen yhteensopivuus ja rajapinnat yhdestä rahoitusinstrumentista toiseen siirryttäessä on pidettävä selkeinä, jotta kokonaisuus olisi yhtenäinen. Esimerkiksi Ruotsissa hyödynnetään rahoitusmallia, joka mahdollistaa laajemman ekosysteemin rahoituksen kanssa rinnakkaisesti erillisen rahoituksen hankkeille, jotka keskittyvät ratkaisujen kehittämiseen erityisesti yhdelle tai muutamalle teollisuuskumppanille. Itävaltalainen blockchain-teknologian tutkimuskeskus (Austrian Blockchain Center, ABC) tarjoaa saumattomasti tutkimus-, kehitys- ja innovaatioprosessin eri vaiheiden rahoitusta.
3. Alueellinen yhteistyö tukemaan pk-yritysten osallistumista
Ekosysteemissä on sisällä useita alasysteemejä, joissa pienempi ryhmä vie eteenpäin osakokonaisuutta yhdessä sovitusta laajasta agendasta. Yksi pienten ja keskisuurten yritysten aktiivisempaa roolia ja osallistumista tukeva hyvä käytäntö on paikallisten verkostojen aktivointi. Esimerkiksi Tanskassa ”Danish Food and Bio” -klusterilla on kymmenen paikallistoimistoa, joita tuetaan alueellisella rahoituksella mutta jotka kytkeytyvät kansallisen tason agendaan.
4. Osallistumisen tasot sekä hyödyt ja kustannukset esiin
Useimmat ekosysteemit hyötyisivät, jos erilaiset osallistumisen tasot, niiden hyödyt ja kustannukset olisi selkeästi kuvattu. Ekosysteemien osallistumisen kustannuksia on jaettu eri maissa erilaisia käytäntöjä hyödyntäen. Tanskassa yritykset maksavat jäsenmaksun yrityksen koon perusteella, Itävallassa yritykset määrittelevät oman osallistumistasonsa ja mitä enemmän yritys käyttää palveluja, sitä korkeampi on jäsenmaksu, kun taas Alankomaissa on yhtä suuri maksu kaikille yrityksille. Oleellista on, että osallistumisen suorat kustannukset kerrotaan läpinäkyvästi ja saavutettavat hyödyt konkretisoidaan eri osapuolien näkökulmasta.
Toisaalta vaikka osallistumismaksu on konkreettinen osa ekosysteemitoiminnan kustannuksia, suurempi kysymys on yritysten kyky ja mahdollisuus investoida omia resursseja ekosysteemityöhön. Todennäköisesti yritys hyötyy ekosysteemitoiminnasta sitä enemmän, mitä aktiivisemmin se on vaikuttamassa siihen itse.
Lue lisää selvityksen tuloksista:
Collaboration for Success: International benchmark of innovation
partnership models
Mistä innovaatioekosysteemeissä on kyse?
