Tiesitkö, että mikäli planeettamme väkiluku ja sen elintaso kasvavat ennustetulla tavalla, vuonna 2050 ravintona käytettävän proteiinin tuotannon tulee olla kaksinkertainen nykytasoon nähden? Vaihtoehtoiset proteiinilähteet vaativat menestyäkseen paitsi tietoisuuden kasvattamista, myös todistettavasti kestäviä tuotantomenetelmiä.
Ruoan tuotantoa ei voida nykyisin keinoin merkittävästi kasvattaa lisäämättä ympäristön kuormaa. Sen vuoksi ruoantuotantoon on välttämätöntä kehittää uusia kestäviä ratkaisuja, kuten vaihtoehtoisia proteiinilähteitä ja uusia tuotantomenetelmiä. Puhutaankin jo ruoan vallankumouksesta.
VTT on mukana EU-rahoitteisessa NextGenProteins-hankkeessa, jossa kehitetään teknologioita proteiinin tuottamiseksi uudella tapaa teollisuuden sivuvirtoja sekä metsäbiomassaa hyödyntämällä. Hankkeessa kartoitetaan myös tulevaisuuden markkinapotentiaalia tällaista proteiinia sisältäville ruoka- ja rehutuotteille. Hanke keskittyy CO2-päästöjä kasvuprosessissa hyödyntävään mikrolevään, kasvatettuihin hyönteisiin (sirkat ja mustasotilaskärpäsen toukat) sekä metsäbiomassasta tuotettuihin mikrobeihin (Torula). Alla oleva kuva havainnollistaa tuotantoprosesseja.
”Projektissa tutkittavat proteiinilähteet ovat kaikki sellaisia, joita olisi mahdollista tuottaa teollisessa mittakaavassa jo lähitulevaisuudessa”, hankkeessa VTT:n projektipäällikkönä toimiva Jaakko Paasi kertoo.
Kestävyys on tärkeää, mutta se on pystyttävä todistamaan
Hankkeessa selvitettiin eurooppalaisten ruoka- sekä rehualan yritysten näkemyksiä uusista proteiinilähteistä: Miten ruokateollisuudessa toimivat yritykset näkevät ruoan tuottamisen tulevaisuuden?
Yritykset näkivät näiden vaihtoehtoisten proteiinilähteiden laajan hyödyntämisen olevan vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta yhtä lailla he pitivät niiden kehittämistä tarpeellisena. Jaakko Paasin mukaan tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin löytää paljon vastauksia siihen, mitä pitäisi tapahtua, jotta vaihtoehtoisia proteiinilähteitä hyödyntävät tuotteet voisivat menestyksekkäästi tulla markkinoille. Vastauksista nousi selkeästi esiin kolme pääteemaa:
- Tietoisuuden lisääminen. Valtaosa väestöstä - niin kuluttajista kuin business-toimijoista - ei oikein osaa ottaa kantaa vaihtoehtoisiin proteiinilähteisiin eikä näin ollen niitä hyödyntäviin tuotteisiin. Läheskään kaikki eivät ymmärrä, miksi tällaisia ratkaisuja tarvitaan. Ruoantuotannon tulevaisuuteen liittyvän yleisen keskustelun lisäksi tarvitaan myös lisää tietoa proteiinien tuotantotavoista sekä niiden kestävyydestä, hyödyistä ja mahdollisista riskeistä.
- Kuluttajien hyväksyntä. Ruoan arvoketjun yritystoimijoilla oli yhteinen suuri huoli siitä, hyväksyvätkö kuluttajat nämä uudet proteiinilähteet ja niiden tuotantotavat. Jos kuluttajat hyväksyvät, yritystoimijat kyllä seuraavat perässä.
- Kestävyys on todistettava. Yritykset pitivät ruoantuotannon kestävyyttä tärkeänä. Samalla he tiedostivat viherpesun vaaran uusiin proteiinilähteisiin liittyen. Tarvitaan selkeät ja pitävät todisteet tuotantotavan ja proteiinituotteen kestävyydestä: prosessin tulee olla läpinäkyvä. Yritykset myös toivat esiin sen, että ekologinen kestävyys ei riitä. Toiminnan pitää olla kestävää myös taloudellisessa mielessä.
Vaikka vaihtoehtoisten proteiinilähteiden laaja hyödyntäminen onkin vielä tulevaisuutta, kapean markkinaraon niche-tuotteille nähtiin potentiaalia jo lähitulevaisuudessa. ”Tuotteen pitää silloin erottautua ja olla selkeästi houkuttelevampi suhteessa nykyisiin tuotteisiin”, Paasi toteaa.
Miten suomalaiset toimijat näkevät tilanteen?
Suomalaisten yritysten vastaukset eivät merkittävästi poikenneet muiden eurooppalaisten yritysten näkemyksistä. Haastateltujen yritysten näkemyksissä tuli esiin myös kiinnostus pilottikokeiluihin. Vaikka metsäbiomassassa kasvatettua Torulaa (yksisoluinen proteiinilähde) sisältävä makaronilaatikko ei vielä lähiaikoina päädy eurooppalaisen kuluttajan ostoskärryyn, liiketoiminnan kannalta tätä tulevaisuutta kannattaa jo ennakoida.
