VTT:n tutkimusprofessori toivotti minut tervetulleeksi teollisuuslaitosten turvallisuuden ja riskienhallinnan maailmaan 1980-luvulla ytimekkäillä ohjeilla: 1. Tunnista vaarat ja poista ne. 2. Vain tunnistettuja riskejä voidaan hallita. Ohjeet saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta, mutta niiden toteuttaminen vaatii kuitenkin runsaasti paneutumista, osaamista ja yhteistyötä.
Kirjoittaja: Minna Nissilä
Turvallisuuden varmistaminen ja jatkuva kehittäminen ovat lähes kaikille yrityksille tärkeitä tavoitteita. Toimialasta riippuen turvallisuus voi tarkoittaa esimerkiksi työntekijöiden fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin varmistamista, ympäristöhaittojen minimointia, tulipalojen, räjähdysten tai muiden onnettomuuksien estämistä. Entistä enemmän kuvaan ovat astuneet myös tärkeisiin tieto- ja hallintajärjestelmiin sekä fyysiseen ympäristöön kohdistuvat, tahallisista teoista aiheutuvat turvauhat.
Turvallisuuden varmistaminen on osa kestävää kehitystä
Kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseksi tulee tarkastella tuotantolaitoksen suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja käytöstä poistoa – eli koko elinkaarta. Näin on myös turvallisuuden osalta. Suunnittelun aikana tehdään pääosa valinnoista ja ratkaisuista, jotka vaikuttavat toiminnan turvallisuuteen laitoksen koko elinkaaren ajan. Mitä aikaisemmassa suunnitteluvaiheessa turvallisuusnäkökohdat ovat mukana vaikuttamassa päätöksentekoon, sitä paremmin ne varmistavat laitoksen turvallisuutta elinkaaren kaikissa vaiheissa. Myös mahdollisia häiriöitä ja katkoksia aiheuttavien tapahtumaketjujen tarkastelu pitäisi aloittaa suunnittelun alkuvaiheissa. Tuotantoprosessien monimutkaisuus, laitosten integraatio ja eri osien keskinäisriippuvuudet vaikeuttavat syiden ja seurausten hahmottamista suunnittelun edettyä pitkälle.
Yhteiset turvallisuustavoitteet – erilaiset toteutustavat
Vaikka teollisuuden eri aloilla vaaratilanteiden tunnistamiseen ja riskien arviointiin liittyvät menetelmät ja käytännöt vaihtelevat alojen perinteiden ja myös lainsäädännön mukaisesti, pääperiaatteet ovat kuitenkin yhteisiä ja noudattavat Riskienhallinnan ISO 31000 -standardia. Ensin riskit on tunnistettava, analysoitava ja arvioitava. Sen jälkeen voidaan valita toimenpiteitä riskien hallitsemiseksi.
Olen työskennellyt VTT:llä tiimeissä, joiden nimet ovat vuosikymmenten kuluessa liittyneet mm. työsuojeluun, turvallisuustekniikkaan, riskienhallintaan ja monimutkaisten sosioteknisten järjestelmien turvallisuuteen. Käytännössä työ on ollut yhteistyötä yritysten ja niiden henkilökunnan kanssa sen varmistamiseksi, että onnettomuudet ja muut haitalliset tapahtumat voidaan välttää ja että turvallisuuden johtamista ja hallintaa parannetaan jatkuvasti. Kaikilla toimialoilla turvallisuuden varmistaminen on osa jokapäiväistä työtä ja korkeaa ammattitaitoa.
Tarkastelun kohteita ovat olleet niin investointihankkeet ja prosessimuutokset kuin laitteistojen purkuhankkeet. Mukana on ollut vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden tuotantoa ja varastointia, puunjalostusta, metalliteollisuutta, öljynjalostusta, lääkeaineita, hienokemikaaleja ja biotuotteita. Joukkoon on mahtunut sekä alustavien laitossuunnitelmien ja prosessivaihtoehtojen vertailuja sekä kunnossapidon, käynnistysten ja pysäytysten turvallisuuden arviointeja.
Työssäni mielenkiintoisinta – mutta usein myös haastavinta – on ollut juuri tarkasteltavien kohteiden monimuotoisuus ja erilaisuus. Toiminnan ja prosessien kirjo on ollut melkoinen, ja lisähaastetta on tuonut uusissa kohteissa työskentely. Yksityiskohtaista prosessituntemusta ei aina ole ollut aikaa tai mahdollisuutta hankkia ennakkoon. Näissä tilanteissa on tarvittu epävarmuuden sietokykyä ja sen hyväksymistä, että kaikkea ei voi eikä edes ole tarpeen tietää.
Tärkeä osa riskien tunnistamista ja arviointia on kysymysten esittäminen, vaihtoehtojen tarkastelu, perustelujen kuunteleminen ja joskus myös niiden kyseenalaistaminen. Oma käsitykseni on, että kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja keskinäisiä riippuvuuksia on ollut työssäni tärkeämpää kuin jokaisen yksityiskohdan tunteminen.
Riskienhallinta on ihmisten välistä yhteistyötä ja oikean tiedon välittämistä
Turvallisuuden tarkasteluun ja arvioimiseen liittyvä yritysyhteistyö on vahvistanut uskoani siihen, että erilaisten osaamisten yhdistäminen tuottaa hyviä tuloksia. Yritysten ja toiminnanharjoittajien prosessi- ja suunnitteluosaaminen yhdistettynä VTT:n riskienhallinnan osaamisen tarjoaa hyvät mahdollisuudet turvallisuutta parantaville, tehokkaille ja taloudellisille parannusehdotuksille. Vaikka erilaiset prosessisuunnittelun tietotekniset apuvälineet ja ohjelmistot ovat hyviä ja välttämättömiä, tarvitaan silti ihmisten välistä yhteistyötä ja kommunikointia. Parhaimmillaan tämä on sujuvaa, innovatiivista ja myös käytännön parannuksia tuottavaa.
Teknisten järjestelmien ja prosessien riskienhallinnalla on pitkät perinteet esimerkiksi kemianteollisuuden tuotantolaitoksissa. Riskienhallinnan merkitys korostuu entisestään tilanteessa, jossa esimerkiksi vedyn varastointi ja käyttö eivät rajoitu yksinomaan suljetuille teollisuusalueille. Vedyn uudet tuotantotavat ja sen käyttö esimerkiksi liikenteessä tuovat sen lähemmäs kuluttajia.
Hyvin ja luotettavasti tehdyt riskianalyysit ja riittävä varautuminen ovat jatkossa yhtä tärkeitä kuin ennenkin, mutta entistä tärkeämmäksi saattaa nousta uusien teknologioiden riskeihin liittyvä viestintä. Kansalaisten on saatava luotettavaa, ymmärrettävää ja oikeasuhtaista tietoa uusiin teknologioihin ja sovelluskohteisiin liittyvistä riskeistä ja niiden merkityksestä. Tällä on oma vaikutuksensa teknologioiden yleiseen hyväksyttävyyteen ja niiden yleistymiseen.
Minna Nissilä aloitti VTT:llä opinnäytetyöntekijänä vuonna 1982. Suurin osa hänen 40-vuotisesta urastaan kului prosessi- ja kemianteollisuuden turvallisuuden ja riskienhallinnan parissa.
