Suomi oli vuonna 2017 edelläkävijänä lanseeraamassa kansallisen ohjelman tekoälyteknologioiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen. VTT:n, RISEn ja TNO:n tuore selvitys kansallisista tekoälyohjelmista tuo esiin huomioita siitä, kuinka strategisia ohjelmia tulisi ohjata ja rahoitusta kohdentaa vaikuttavasti.
Suomessa vuoden alusta voimaan tullut T&K-rahoituslaki tarkoittaa merkittävää valtion lisäpanostusta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI). Parlamentaarinen TKI-työryhmä tekee parhaillaan suunnitelmaa Suomen monivuotisesta T&K-rahoituksesta. Suunnitelmassa tuodaan esille, että on perusteltua tehdä kansallisia strategisia valintoja, jotta julkinen TKI-rahoitus voidaan suunnata vaikuttavasti.
Tekoälyteema on ensimmäisiä alueita, joissa on jo tehty kansallisen tason strategioita. Tekoälyä pidetään kilpailukyvyn kannalta keskeisenä teknologiana. Sen vuoksi useat maat ovat valmistelleet ja käynnistäneet kansallisia tekoälystrategioita ja -ohjelmia. Tutkimuslaitosten VTT:n, RISEn (Ruotsi) ja TNO:n (Hollanti) raportissa vertaillaan kansallisia tekoälystrategioita ja
-ohjelmia.
Suomen ensimmäinen Tekoälyaika-ohjelma (2017–2019) toimi omalta osaltaan merkittävänä keskustelun herättäjänä ja vaikutti siten tekoälyteknologioiden merkityksen tunnistamiseen. Suomen Tekoälyaika- ja sitä seuraava Tekoäly 4.0 -ohjelma eivät kuitenkaan kyenneet luomaan yhtenäistä kansallista tekoälylinjausta tai konkreettista toimintaohjelmaa. Pääsyy tähän on, ettei teknologiaohjelmien toteuttamiseen ja seurantaan ole käytäntöjä eikä resursseja. Ohjelmien välillä ei ollut jatkuvuutta.
Lisäksi tekoälyohjelmien analyysi osoitti, ettei perustutkimuksen tulosten siirtyminen yritysten käyttöön ole ollut toivotulla tavalla sujuvaa. Pitkälti Suomen Akatemian rahoittaman perustutkimuksen ja Business Finlandin tukeman tuotekehityksen välillä on aukko soveltavan tutkimuksen rahoituksessa. Osin tämän vuoksi ohjelmisto- ja IT-yritykset eivät hyödynnä suomalaisen tekoälytutkimuksen sinänsä korkeatasoisen ja arvostetun tutkimuksen tuloksia vaan nojaavat pitkälti teknologiajättien tarjoamiin kehitystyökaluihin. Sen sijaan muilla aloilla, esimerkiksi teknologia-, kemian- ja lääketeollisuudessa, yhteistyö tutkimuksen kanssa toimii paremmin.
Seuraavat raportin havaintoihin pohjautuvat suositukset tähtäävät tekoälyteknologioiden hyödyntämiseen mahdollisimman tehokkaasti. Ne tarjoavat myös näkemystä siitä, kuinka kansallisia strategisia ohjelmia tulisi muodostaa siten, että ne ovat vaikuttavia.
- Kysymys ei ole vain tekoälystä, vaan on huomioitava laajempi joukko digitaalisia teknologioita. Yksityisten ja julkisten organisaatioiden tulee arvioida tekoälyn, esineiden internetin, tietoliikenteen (6G), virtuaalitodellisuuden ja kvanttilaskennan kaltaisten teknologioiden vaikutus ja hyödyntämismahdollisuudet toiminnassaan. Teknologioiden kehitys heijastuu organisaatioiden strategiaan, rakenteeseen, toimintatapoihin ja liiketoimintamalleihin. Vaikutukset ulottuvat terveydenhuollosta vähittäiskauppaan ja teollisuudesta maanpuolustukseen. Organisaatioiden oppimiskyky laajasti ymmärrettynä on avaintekijä uudessa alustataloudessa.
- Kansallisten strategisten ohjelmien toimeenpano ja seuranta on järjestettävä systemaattisesti ja resursoitava, jotta ohjelmat ovat vaikuttavia. Nykymallissa kansalliset ohjelmat ja strategiat jäävät liian paljon pelkiksi raporteiksi ja toivomuslistoiksi, koska toimeenpanoon ei osoiteta riittävästi resursseja ja selkeitä vastuutahoja. Julkisen hallinnon toimia voidaan suunnata sisäisillä ohjeistuksilla ja budjetoiduilla resursseilla. Yksityistä sektoria voidaan kannustaa haluttuun suuntaan TKI-rahoituksella, innovatiivisilla julkisilla hankinnoilla, verokannustimilla ja viime kädessä regulaatiolla.
- Perustutkimuksen ja tuotekehityksen välinen aukko pitää kuroa umpeen soveltavaan tutkimukseen panostamalla. Missiotyyppiset laajemmat kehityshankkeet palvelisivat osaltaan tätä tarkoitusta pieniä erillisiä projekteja paremmin.
VTT:n, RISEn ja TNO:n tuore selvitys kansallisista tekoälyohjelmista
