Kun suomalaisilta kysytään työn tärkeimpiä piirteitä, korostuvat lähes poikkeuksetta hyvä työilmapiiri ja ennen kaikkea työkaverit. Yhteisö ja ihmiset ovat meille tärkeitä: tiedämme, että hyvä työkaveri hoitaa hommansa, häneen voi luottaa ja välillä pidetään hauskaakin yhdessä. Monet seuraavatkin huolestuneina tekoälyn ja automatisaation vallankumousta, jossa tietokonealgoritmit yksi toisensa jälkeen korvaavat tehtäviämme. Tällainen nykyisten töiden suora korvaaminen on onneksi epätodennäköistä. Sen sijaan kyse on pikemminkin työn tehostamisesta ja laadun parantamisesta tekoälyn keinoin: monessa tehtävässä saamme tosiaankin tekoälystä uuden työkaverin, jonka kanssa meidän pitää oppia tekemään yhteistyötä.
Työkavereihin tutustumme pikkuhiljaa palavereissa, kahvitunneilla ja työmatkoilla, ja lopulta osaamme ennustaa melko tarkasti, miten he toimivat eri tilanteissa. Mutta mitä tapahtuu, kun yhdeksi työkaveriksi tulee tekoäly? Miten se opitaan tuntemaan ja miten siihen opitaan luottamaan? Moniin rutiininomaisiin tehtäviin tekoäly on jo tullut: tuottavuus, turvallisuus ja työnteon mielekkyys parantuvat toisteista työtä automatisoimalla. Kun tekoälylle halutaan antaa entistä vaativampia ja monimutkaisempia tehtäviä, monimutkaistuvat myös vuorovaikutussuhteemme teknologian kanssa.
Muutoksen ymmärtämiseksi voimme hyödyntää aikaisempaa kokemusta automaatiojärjestelmien kehityksestä, jossa ihmisen ja koneen vuorovaikutusta kuvataan tilannetietoisuuden käsitteen avulla. Tilannetietoisuus muodostetaan ympäristöä havainnoimalla; havaintojemme perusteella yritämme ymmärtää tilannetta ja arvioida, mihin se on kehittymässä. Automaatiojärjestelmien yhteydessä tätä kutsutaan automaatiotietoisuudeksi: automaation kanssa työskentelevä ihminen tarvitsee yleisen tilannetietoisuuden lisäksi ymmärryksen automaatiojärjestelmän tilasta ja tilassa odotettavista muutoksista. Tulevaisuudessa automaatiotietoisuus ei kuitenkaan enää riitä, vaan tarvitsemme uudentyyppisiä kykyjä sekä järjestelmiltä että niitä käyttäviltä ihmisiltä.
Työkaveria täytyy ymmärtää
Tulevaisuudessa puhumme tekoälytietoisuudesta, joka tarkoittaa käyttäjän kykyä seurata tekoälyn päätöksentekoa, ymmärtää tekoälyn tekemiä päätöksenteon perusteita ja päätöksiä, sekä arvioida tekoälyn tulevaa toimintaa ja päätöksiä. Tekoälyn käyttö työympäristöissä on nopeasti lisääntymässä ja keskustelu aiheeseen liittyen kiihtyy jatkuvasti. Tekoälytietoisuuden käsitteen avulla pyrimme jäsentämään keskustelua ja auttamaan toimivien tekoälyjärjestelmien rakentamisessa. Tekoälytietoisuuteen vaikuttavat samankaltaiset asiat kuin ihmisen kanssa työskentelyyn: tekoälyäkin on ymmärrettävä, sen kanssa on pystyttävä kommunikoimaan ja sen toimiin on voitava luottaa.
Tekoälyn päätöksenteon ymmärrettävyyttä ja läpinäkyvyyttä voidaan edistää esimerkiksi yksinkertaistusten ja visualisointien keinoin. Käyttäjälle voidaan esittää vaihtoehtoisia päätösmahdollisuuksia, ja perusteita valinnalle näiden välillä. Joissakin tapauksissa voi olla hyödyllistä kuvata visuaalisesti se päättelyketju, jolla tiettyyn lopputulemaan päädyttiin. Usein tekoäly perustuu jonkinlaiseen todennäköisyyslaskentaan – kaikkien taustamuuttujien ja laskennan esittäminen selkeästi käyttäjälle voi olla hankalaa, mutta ainakin järjestelmä voisi jollain tasolla ilmaista, kuinka suureen todennäköisyyteen jokin tietty päätös perustuu.
Tekoälytietoisuuteen kuuluu myös toimiva kommunikointi käyttäjän ja tekoälyn välillä. Tekoälyn on pystyttävä kertomaan käyttäjälle mihin järjestelmä pystyy ja mihin se ei pysty, missä tilassa se nyt on ja mitä se aikoo tehdä seuraavaksi. Lisäksi sen on pystyttävä kuuntelemaan käyttäjää ja ottamaan huomioon käyttäjän ohjeet. Tekoälyn keskustelukyky paranee koko ajan, kun luonnollisen kielen käsittelyn menetelmät kehittyvät. Lisäksi voidaan hyödyntää yhä monipuolisempia multimodaalisia käyttöliittymiä.
Tekoälyn kehittämisessä on varmistettava vuorovaikutuskyky
Ymmärrettävyyden ja kommunikaation pohjalta rakentuu myös luottamus tekoälyyn. Sopivan luottamustason saavuttaminen ei ole ongelmatonta: käyttäjä ei voi luottaa järjestelmään, jos se ei selkeästi kerro käyttäjälle aikeistaan tai sen toimia on vaikea ymmärtää. Toisaalta äärimmilleen yksinkertaistettua järjestelmää voi erehtyä pitämään kyvykkäämpänä kuin se onkaan. Sopiva luottamustaso tekoälyyn voikin rakentua vain vaiheittain, kun sen hoidettavaksi annetaan asteittain yhä vaativimpia tehtäviä.
Olemme vasta ottamassa ensiaskeleita kohti tekoälytietoisuutta, mutta varmuudella tekoälystä on tulossa yhä useammalle uusi työkaveri. Siksi meidän on tärkeää ymmärtää sekä käyttäjinä että kehittäjinä tekoälyn ja ihmisen vuorovaikutuksen ominaispiirteet. Jotkin asiat ovat ratkaistavissa teknologian keinoin, toisissa tarvitaan laajempaa työtapojen ja organisaatioiden uudistumista. Tekoäly tuskin koskaan korvaa kokonaan ihmistä, mutta huolellisella suunnittelulla voidaan varmistaa, että siitä saadaan ennen kaikkea hyödyllinen ja mukava työkaveri – miksei jonakin päivänä myös hauska ja huumorintajuinen kahvitunnin piristäjä?
