Osallisuus on ajankohtainen teema sekä tutkimuksessa että yhteiskunnassa digitalisaation, vihreän siirtymän ja palvelurakenteiden myllerryksessä. Kerromme tässä blogissa Avoin demokratia -verkoston keskusteluista ja miten edistämme omalla työllämme VTT:n Tulevaisuuskestävä yhteiskunta -tiimissä kansalaisten osallisuutta yhteiskunnan muutoksissa.
Kirjoittajat: Kaisa Lähteenmäki-Smith, Tiina Tuominen, Minna Halonen ja Johanna Leväsluoto
THL:n mukaan osallisuus tarkoittaa yksilön mahdollisuutta elää yhteiskunnassa omannäköistään elämää, kuulua itselleen tärkeisiin yhteisöihin, vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin ja osallistumista yhteisen hyvän tuottamiseen ja jakamiseen. Osallisuus on siis sekä itseisarvoista että merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta synnyttävää.
Julkisorganisaatiot ja yritykset kehittävät nopeasti uusia keinoja osallisuuden vahvistamiseksi. Osallistaminen ei kuitenkaan aina johda osallisuuteen, vaikuttavuuteen tai merkityksellisyyden kokemukseen. Osallisuus jakautuu eri ryhmien välillä epätasaisesti. Esimerkiksi lasten ja nuorten ääni kuuluu huonosti suomalaisessa päätöksenteossa, ja suomalaisten nuorten tulevaisuususko on huolestuttavalla tasolla. Näiden kehityskulkujen tunnistaminen ja lasten, nuorten ja muiden tärkeiden ryhmien osallisuuden vahvistaminen voikin olla yksi tärkeimmistä tulevaisuusteoista vihreässä siirtymässä ja koulutuksen, kaupunkikehityksen ja liikkumisen ratkaisuissa.
Osallisuus ei ole temppurata, vaan pitkäjänteinen sitoumus kansalaisten huomioimiseksi päätöksenteossa
Keskustelimme osallisuuden vahvistamisesta ja tulevaisuuskestävyyden keinoista ”Avoin demokratia” -verkoston aamukahveilla, jossa me VTT:n Future Proof Societies -tiimin tutkijat Minna Halonen, Johanna Leväsluoto, Kaisa Lähteenmäki-Smith ja Tiina Tuominen alustimme aiheesta nostamalla esiin tutkimusesimerkkejä. Johanna tarkasteli yhteiskehittämisen mahdollisuuksia osallisuuden vahvistamisessa. Tiina nosti esiin osallistamisen edellytyksiä julkisorganisaatioissa ja Minna toi esille autenttisen osallisuuden merkityksen tulevaisuustyöskentelyssä. Kaisa puolestaan nosti esille ilmiölähtöisen ja empaattisen työskentelyn sekä vertaisoppimisen tärkeyden.
Aloitimme työpajan tulevaisuuskestävän päätöksenteon teemoilla korostaen osallisuuden kriittistä roolia päätöksissä, joilla mahdollistetaan myös tulevien sukupolvien hyvinvointi. Tulevaisuuskestävyys edellyttää riittävän laaja-alaista näkemystä päätösten taustalle ja päätösten taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten ymmärtämistä lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Tekoälyn ja digitaalisten työkalujen hyödyntäminen on osallisuustyössäkin jo itsestäänselvyys, mutta aamukahvien osallistujat korostivat silti inhimillisen vuorovaikutuksen merkitystä päätöksenteossa.
Autenttinen osallisuus on kehittämis- ja tulevaisuustyön edellytys
Elämme ajassa, jossa osallisuuspuhe on trendi, mutta riskinä on näennäinen kuuleminen ilman todellista vaikuttavuutta päätöksentekoon. Autenttinen osallisuus perustuu rehelliseen haluun kuunnella ja hyväksyä ihmisten erilaiset näkemykset ja identiteetit ja antaa heidän vaikuttaa päätöksiin. Autenttinen osallisuus siis haastaa organisaatiot luovuttamaan valtaa päätöksistä muille. Kansalaisten ehdotukset koetaan helposti epärelevantteina ja kritiikki kuitataan puolustamalla todennettuja ratkaisumalleja.
Kyky sietää ja hyödyntää vaikutusmahdollisuuksien luovuttamisesta aiheutuvaa epävarmuutta on kuitenkin ainoa keino autenttisen osallisuuteen kehittämis- ja tulevaisuustyöskentelyssä. Autenttisuus edellyttää myös kansalaisten näkökulmien kannattelua päätöksentekoprosesseissa - ei vain vuorovaikutustilanteissa - jotta osallisuudesta syntyy vaikuttavuutta. Työpajan osallistujat kokivat tärkeäksi pitkäjänteisen sisäisen työn ja onnistumisen kokemukset autenttisuuden lisäämiseksi.
Tulevaisuus kuuluu kaikille, mutta edes asiantuntijat eivät tiedä varmasti, millainen se on. Siksi osallisuus on tulevaisuustyöskentelyssä itseisarvoista ja myös edellytys inklusiivisten ja kestävien tulevaisuuksien luomisessa. Autenttinen osallisuus on mahdollista toteuttaa ottamalla huomioon osallistujien moninaisuus, ruokkimalla luovuutta ja luomalla avoin ja turvallinen keskusteluilmapiiri. Keskustelussa nousi esille hyviä esimerkkejä Erätauko-menetelmän käytöstä ja arvokkaista fasilitoiduista kohtaamisista kasvokkain kuten maahanmuuttodialogeista, LastenKaarina-verkostosta sekä Tampereen luotsitoiminnasta. Tärkeäksi koettiin myös kansalaisten kohtaaminen ja kuuleminen arjessa, mikä edellyttää aikaa, uteliaisuutta ja rohkeutta.
Yhteiskehittäminen laajentaa osallisuuden keinovalikoimaa, mutta myös edellyttää rakenteita
Sattumanvaraiset kohtaamiset voivat tuottaa upeita tuloksia, mutta rakenteet tuottavat tasaista laatua, todettiin työpajassa. Jotta tulevaisuuden näkökulmat huomioitaisiin päätöksenteossa, innovaatioiden juurruttamisessa ja palvelujen kehittämisessä, tarvitaan uudenlaisia osaamisia ja kyvykkyyksiä, muistutti Johanna väitöskirjatyönsä pohjalta.
Julkisen sektorin ammattilaiset, viranhaltijat ja heidän verkostonsa ovat itsessään merkittävä muutosvoima ja vaikuttavuuden edistäjä, mutta tarvitsevat vuoropuheluun myös palvelujen käyttäjät, joiden tarpeiden tulisi olla keskiössä. Vasta tällainen dialogi mahdollistaa yhteisluomisen arjessa.
On uskallettava mennä sinne, missä tulevaisuuden tekijät ovat, ja puhuttava kielellä, jota he käyttävät sellaisista asioista, jotka heitä koskettavat. Yhteiskehittämisen menetelmien tulisi vastata näihin tarpeisiin, ollen avoin ulospäin kansalaisyhteiskuntaan, ei ainoastaan yritysten sisällä, tai asiantuntijoiden ja viranhaltijoiden verkostoissa.
Toimiakseen yhteiskehittämisen prosessit vaativat ammattilaisten tueksi rakenteita ja yhteisiä toimintakäytäntöjä, jotta yhteiskehittäminen juurtuu organisaation toimintaperiaatteisiin.
Siilot tukkivat vaikuttavuutta ja kaventavat tulevaisuuden näköaloja, vaikuttavuusketjut tekevät merkityksellisyyttä näkyväksi
Suurimpina esteinä tulevaisuuskestävyyteen tunnistettiin siilo- ja sektorirajat ja päätöksentekijöiden etäisyyserityisesti nuorten ja lastenarkeen. Kaikille avoimet verkostot, kouluparlamentit ja työpajat tuovat ihmisiä yhteen ja lisäävät kohtaamisia. Osallisuusohjelmat, hyvinvointialueiden vaikuttamisverkosto ja osallisuuden juurruttaminen periaatteena myös hallintosääntöön vahvistavat osallisuuden huomioimista hyvinvointipalveluissa.
Työpajassa kerättiin ja äänestettiin osallistujien hyvistä käytännöistä ja vinkeistä osallisuuden edistämiseksi. Kärkipaikan nappasi ”osallistumisesta-toimenpiteisiin-ketju-näkyväksi” -vinkki, joka korostaa osallisuuden vaikuttavuuden ja sen mallinnuksen, seurannan ja arvioinnin ymmärtämisen tärkeyttä. Myös henkilökohtaiset taidot kuten dialogiset taidot ja menetelmät, riittävä aika ja utelias, rohkea asenne todettiin arvokkaiksi osallisuutta vahvistettaessa.
Verkosto tarjoaa innostusta ja vahvistusta omalle työlle sekä käytäntöjen jakamista ympäri Suomen
Avoin demokratia -verkosto on kaikille avoin yhteisö, jossa jaetaan tietoa ja hyviä käytäntöjä ja joka tukee osaamisen ja jaetun ymmärryksen lisäämistä, tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua sekä yhteiskunnallista keskustelua verkostolle tärkeistä aiheista. Vuoden 2024 teemana on ”Tekoäly ja saavutettavuus”.
Jatkamme VTT:n Tulevaisuuskestävä yhteiskunta -tiimissä osallisuuteen liittyvää tutkimustyötämme. Minnan tutkimustyön johtotähtenä on tehdä tulevaisuusajattelusta kansalaistaito. Johanna haluaa nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon käyttäjien tarpeet kehittämisen lähtökohdaksi ja siten luoda vaikuttavampia palveluita kansalaisille. Kaisa kehittää ilmiölähtöisen suunnittelun keinovalikoimaa kokonaisvaikuttavuudeltaan paremman johtamisen tueksi. Tiina kartoittaa ja jäsentää julkissektorin ja kansalaisten moninaisiin tarpeisiin soveltuvia osallisuuden muotoja ja johtamiskäytäntöjä. Näin pyrimme askel kerrallaan edistämään osallisuuden kokemuksia yhteiskunnallisissa ja teknologian muutoksissa.
