Suomi pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Ruoantuotantojärjestelmän uudistaminen, erityisesti uusien tuotantomenetelmien käyttöönotto edistäisi tavoitteen saavuttamista. Samalla Suomen proteiiniomavaraisuus paranisi, mikä on entistä tärkeämpää nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Uusien menetelmien käyttöönotto edellyttää kuitenkin tekoja monella rintamalla, ilmenee VTT:n ja Luken selvityksestä. Avainasemassa ovat rahoitus, lainsäädäntö ja osaamisen kehittäminen.
VTT:n koordinoimassa Ruokaa ilman Peltoja -hankkeessa selvitettiin uusien ruoantuotantomenetelmien mahdollisuuksia ja haasteita Suomessa. Tutkittavia menetelmiä olivat solumaatalous eli mikrobien ja kasvisolujen hyödyntäminen rehun ja ruoan tuottamiseksi, sekä uusien proteiinipitoisten viljelykasvien tuotanto kontrolloiduissa olosuhteissa, kuten kasvihuoneissa ja kerrosviljely-ympäristöissä.
Uusien menetelmien avulla ja uusiutuvaa energiaa hyödyntämällä ruokaa voitaisiin tuottaa nykyistä vähäisemmin päästöin. Maatalouden maankäyttö voisi vähentyä jopa yli 90 %, mikä vapauttaisi maa-alaa hiilen sitomiseen muilla keinoilla. Proteiiniomavaraisuus paranisi ja rehun viljely pelloilla vähenisi, mikä vähentäisi myös lannoitteiden tarvetta. Lisäksi Suomessa voitaisiin viljellä uusia kasvilajeja ja tuottaa ruokaa sääolosuhteista ja vuodenajasta riippumatta. Tämä kaikki avaisi merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.
”Uusien ruoantuotantomenetelmien valtavaa potentiaalia ei ole täysin tunnistettu Suomessa. Muutos ei tapahdu toivomalla, vaan tarvitaan tekoja. Kaiken keskiössä on rahoitus, jonka on jatkuttava saumattomasti menetelmien kehittämisestä niiden pilotointiin ja tuotantomittakaavan kasvattamiseen. Rahoitusta tarvitaan sekä tutkimukseen että yritysten investointeihin; siemenrahoituksella ei ratkaista laitosten ja vertikaaliviljelmien rakentamista Suomeen siinä mittakaavassa, mitä muutos edellyttää”, sanoo hankkeen vetäjä Emilia Nordlund VTT:ltä.
Tukijärjestelmää, lainsäädäntöä ja osaamista uudistettava
Rahoituksen rinnalla on uudistettava ruoantuotannon tukijärjestelmää. Esimerkiksi solumaatalous leijuu tällä hetkellä harmaalla alueella, eikä kuulu alkutuotannon tukien piiriin. Etenkin investointitukia tulisi suunnata ruokajärjestelmää uudistavaan, kestävään ruoantuotantoon.
Oman haasteensa aiheuttaa lainsäädäntö, joka on Euroopassa tiukempi kuin Yhdysvalloissa tai Aasiassa. Uuselintarvikelaki hidastaa erityisesti solumaatalouden tuotteiden tuloa markkinoille. Geeniteknologioita koskeva GMO-lainsäädäntö jarruttaa solumaatalouden innovaatioiden lisäksi uusien ja kestävämpien kasvilajien kehittämistä. Lainsäädäntö muuttuu hitaasti, mutta vaativia ja hitaita lupaprosesseja voidaan helpottaa lisäämällä tuottajille kohdistuvaa neuvontaa ja yhteistyötä esimerkiksi tiedonvaihdon lisäämiseksi.
Uusien menetelmien käyttöönotto edellyttää myös uudenlaista osaamista. Vielä ei tiedetä, mistä sitä saadaan: siirtyvätkö esimerkiksi alkutuottajat vastaamaan uusien ruoantuotantolaitosten toiminnasta vai tulevatko osaajat muualta? Ratkaisusta riippumatta alalle tarvitaan lisää koulutusta.
Myös koko arvoketjut muuttuvat: syntyy uusia yhteenliittymiä, jossa yhden tuotantolaitoksen sivuvirroista saadaan raaka-aineita toisille. On kyettävä hahmottamaan, kuinka koko arvoketjua pitää kehittää. Tähän liittyy esimerkiksi kysymys siitä, kuinka keskitetysti ruokaa tuotetaan. ”Nykyinen tuotantojärjestelmä on keskittynyt ja virtoja kuljetetaan jopa mantereelta toiselle. Uusien menetelmien myötä voisimme siirtyä kohti hajautetumpaa järjestelmää ja paikallisempia ketjuja” Nordlund visioi.
Kuluttajien asenne ratkaisee
Ruoantuotantomenetelmiä uudistaessa on pidettävä mielessä kuluttajien ratkaiseva rooli – muutosta ei tapahdu, jos kuluttajat eivät hyväksy sitä. Siksi on panostettava luottamusta herättävään kuluttajaviestintään. Tieto esimerkiksi uusista solumaatalouden tuotteista hälventää huolia ja luo uusilla menetelmillä tuotetuille elintarvikkeille edellytyksiä menestyä markkinoilla.
Ruokaa ilman Peltoja -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmaa, joka tukee ilmaston kannalta kestäviä maankäyttöratkaisuja. Hankkeessa tehty selvitys toteutettiin verkkokyselyn ja työpajatyöskentelyn sekä hankkeen asiantuntijaryhmän avulla.
Tutustu selvitykseen: Uusien ruoantuotantomenetelmien mahdollisuudet ja haasteet Suomessa (vtt.fi)
Lisätietoa
Emilia Nordlund, tutkimuspäällikkö, hankekoordinaattori, VTT, puh. +358 40 504 2963, [email protected]
Jarkko Niemi, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus, puh. +358 29 532 6392, [email protected]
