Energiaratkaisut ovat keskeinen osa ilmastonmuutoksen hillintää. Energian tuotanto ja käyttö, mukaan lukien liikenne, aiheuttaa noin 80 % ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasupäästöistä. Usein energiakeskustelussa puhutaan pääasiassa sähkön kulutuksesta, tuotannosta ja saatavuudesta. Täällä pohjoisessa myös lämpö ja kasvavassa määrin viilennys ovat iso osa Suomen energiatarvetta. Ilman energiaa ei synny tuotteita eikä palveluita.
EK avasi näyttävästi pelin ilmastonmuutoksen taklaamiseksi (Helsingin Sanomat 16.2 Lundmark). Yritykset alkavat oivaltaa, että ilmastonmuutokseen reagoiminen ei suinkaan sodi kannattavan liiketoiminnan kanssa, vaan tavoitteet voivat tukea toisiaan.
Suomen vientiteollisuudesta iso osa on energiaintensiivistä teollisuutta (mm. kemian, sellun ja metallin tuotanto). Energian hinnalla on selkeä vaikutus tuotteiden kilpailukykyyn maailmanmarkkinoilla. Miten tähän yhtälöön sovitetaan yhteiskuntamme muuttaminen hiilineutraaliksi?
Tulevaisuuden hiilineutraaliin energiajärjestelmään on siirryttävä niin, että vaatimukset energian kestävyydestä, toimitusvarmuudesta ja kilpailukyvystä täyttyvät myös siirtymäajan aikana. Kohtuuhintaista energiaa on oltava riittävästi ja häiriöttömästi saatavilla. Siksi on tärkeää kehittää koko energiapalettia tasaisesti.
Tavoitteena ratkaisukykyinen energiapaletti
Tällä hetkellä Suomen energiapaletista 18 % koostuu ydinenergiasta, 37 % uusiutuvasta ja 40 % fossiilisesta energiasta. Tuoreen, 28.2.2019 julkaistun, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Suomen ympäristökeskus Syke:n selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa hiilineutraalisuus vuoden 2040 tienoilla.
Tällöin skenaariosta riippumatta energiaratkaisuina korostuisivat energian käytön sähköistyminen ja tehostuminen, uusiutuvat energialähteet ja ydinvoima. Uusiutuvalla energialla tuotettaisiin vuonna 2050 energiasta 60−70 % ja sähköstä 65−77 %. Kaikesta sähköstä tuotettaisiin tuulella 20−30 %, auringolla noin 20 %, vesivoimalla 12−14 %, ydinvoimalla 17−27 % ja bioenergialla 10−16 %.
Koko energiajärjestelmä on muuttumassa isoista, runkoverkkoon perustuvista tuotantoyksiköistä kohti joustavia, systeemisiä verkostoja, joissa käyttäjien ja palveluiden rooli on merkittävä. Meillä on jo uusia ratkaisuja mm. kulutusjoustoon, energian varastointiin ja asiakaspalveluihin, mutta vielä on valtavasti työtä tehtävänä sen eteen, että uudenlainen kokonaisuus saadaan toimimaan. Tätä mahdollisuutta kiihdyttää mm. Smart Otaniemi -innovaatioekosysteemi.
Suomi voi nousta energiaratkaisujen edelläkävijäksi
Suomen kanta EU:n ilmastopolitiikkaan on nykyään yksi EU:n kunnianhimoisimpia. EU-ministerivaliokunta linjasi helmikuun alussa, että Suomi vaikuttaa aktiivisesti kahdeksan puolueen linjauksen mukaisesti siihen, että EU:n vuoden 2030 päästövähennystavoite, vähintään 40 % vuoden 1990 tasosta, nostettaisiin vähintään 55 %:iin ja että EU tavoittelisi hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.
Suomen EU-ministerivaliokunta on linjannut tavoitteet ilmastopäästöjen osalta Suomen EU-puheenjohtajakaudelle. Suomi ajaa lisävähennysten kohdentamista pääasiassa päästökauppasektorille, konkreettisesti vuosittaisen päästöoikeuksien määrän vähentämistä nykysääntöjä nopeammalla kertoimella. Tämä on hyvä tavoite, sillä päästökauppamekanismi ohjaa markkinan tekemään itse tarvittavat investoinnit teknologianeutraalisti.
On hyvä huomioida, että Suomessa kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet erityisesti energian tuotannossa. Selkeästi isoimmat haasteet Suomelle ovat liikenteen, teollisuuden ja maatalouden päästöjen vähentämisessä.
Ilmastonmuutoksen torjumisessa globaalit haasteemme ovat niin suuret, että tarvitsemme laajasti eri vaihtoehtoja, ratkaisuja ja yhteistyötä yli rajojen. Suomalaisella teollisuudella on tässä loistavat mahdollisuudet kasvavilla markkinoilla. Suomi on kansainvälisesti eturintamassa monella energiateknologian alueella, esimerkiksi älykkäissä sähköverkoissa, sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, kaukolämmössä ja -jäähdytyksessä sekä erilaisten integroitujen ja hybridiratkaisujen kehittämisessä.
