Reilu vuosi sitten sain upean tilaisuuden työskennellä yhteensä kuusi kuukautta NASAn tutkimuskeskuksessa Kaliforniassa. Tutkijavaihtoni on päättynyt, ja pääsen nyt keräämään sen hedelmiä. Mitä kokemuksesta jäi käteen?
Tutkijavaihtoni oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa EYES-hanketta, jossa tutkimme päälle puettavien mittalaitteiden, uusien mittausteknologioiden ja koneoppimisen mahdollisuuksia ihmisen kognitiivisen tilan ja väsymyksen arvioimisessa ja ennustamisessa. Tilaisuus avautui, koska osaamisalueeni limittyi sopivasti NASAn tutkimukseen. Puhumme samaa kieltä ja pystyimme antamaan aihepiiristä jotakin lisää toisillemme.
Opin NASAssa paljon siitä, mikä kaikki vaikuttaa ihmisen tilaan ja mitä pitää ymmärtää sitä mitatessa. Sain käyttööni neljä NASAn keräämää datasettiä, joiden käsittelyyn ja analyysiin pureuduin vaihdossa. Syksyllä aineistot saatiin siihen kuosiin, että saatoin miettiä menetelmiä niiden analysointiin. Tässä tein tiivistä yhteistyötä NASAn statistiikka-asiantuntijan kanssa. Ehdin saada analyysini siihen pisteeseen, että voin seuraavaksi kirjoittaa niiden pohjalta artikkelin Suomessa.
Astronautteja ja avaruuslentojen suunnittelua
Viimeinen vaihtojaksoni vei minut viikoksi myös Houstoniin, jossa pääsin tutustumaan Johnson’s Space Centeriin – avaruuslentojen kommunikaatiokeskukseen, jossa kuultiin aikoinaan kuuluisa lause ”Houston, we have a problem.” Kalifornian kollegani järjestivät Houstonissa kiertueen, joka oli vaihtojaksoni kohokohta. Näin Artemis-lennon harjoittelussa käytettäviä avaruussukkuloiden replikoita sekä astronautteja harjoittelemassa simuloitua avaruuskävelyä isossa uima-altaassa. Kättelinkin erästä astronauttia, mutta tilanteesta häkeltyneenä en huomannut ottaa selfietä.
Osallistuin Houstonissa konferenssiin, johon kokoontuivat NASAn kaikki Human Research -tutkijat. Tilaisuudessa esiteltiin tutkimusalueen työtä ja haettiin yhteistyömahdollisuuksia organisaation sisällä. Paikalla oli myös yhteistyökumppaneita 14 maasta. NASA esitteli konferenssissa ihmisen tutkimisen fokusalueita Artemis-projektissa ja avasi näkymää mm. siihen, millaisia mittalaitteita avaruuslennoille voidaan ylipäänsä harkita – esimerkiksi laitteiden paino tai virrankulutus vaikuttavat päätöksiin. Tämä antaa VTT:llekin ideoita siitä, mitä ihmisen mittaamisen ja sensoriratkaisujen kehityksessä kannattaa huomioida.
Esitin konferenssissa koosteen tutkimieni datasettien alustavista analyyseistä. Kyseessä on NASAn kannalta erityisaihe, sillä silmänliikkeitä ja väsymyksen selvittämistä niiden avulla ei tutkita NASAssa laajasti – he tutkivat esimerkiksi siitä, kuinka avaruuslennot vaikuttavat näkökykyyn. Menetelmäni herättivät silti keskustelua: jotkut NASAn tutkijoista käyttävät tutkimuksissaan samaa Golden standard -menetelmää, jota käytin silmänliikemenetelmän validointiin.
Kokonaisvaltainen kokemus keskellä ruuhkavuosia
Tutkijavaihto merkitsi koko perheelleni benji-hyppyä tuntemattomaan. Oli mullistava ja avartava kokemus lähteä keskellä ruuhkavuosia elämään kuin tyhjiössä. Nautin aluksi paljon siitä, että sain täysin sanella elämäni aikataulut ja rytmit. Oli myös vapauttavaa huomata, että sirkus pyöri kotona mainiosti ilman minuakin. Itse opettelin tekemään asioita yksin: käymään elokuvissa, ravintolassa ja konserteissa. Nautin tästä kaikesta, mutta kaipasin myös yhdessä tekemistä. Olen äärimmäisen kiitollinen, että koko perhe oli valmis lähtemään tähän benji-hyppyyn mahtavalla tsempillä ja asenteella.
Vaihtojaksoni kestivät neljästä yhteentoista viikkoon. Tämä vaati tasapainoilua työn ja perheen välillä. Työn kannalta neljä viikkoa tuntui lyhyeltä: aikaa kului aluksi käynnistelyyn, vaikka työ olisi dokumentoitu huolellisesti edellisen jakson aikana. Juuri kun pääsi vauhtiin, tuli lähtö kotiin. Pidemmät jaksot olivat työn kannalta sopivampia jaksoja, mutta puolestaan pitkiä aikoja olla erossa perheestä.
Kollegani Ilona Ruotsalainen saapui viimeisen vaihtojaksoni aikana Sacramentoon samankaltaiseen vaihtoon. Pidimme yhteiset virkistyspäivät, ja esittelin Ilonalle San Franciscoa. Vertaistuki oli meille molemmille hyvin piristävää. Nyt vaihdon jäljiltä olo on puolestaan hieman pöllähtänyt – paluu vaihdosta on kenelle tahansa suuri muutos, johon on hyvä valmistautua henkisesti.
NASA ja VTT painivat samassa sarjassa
Oli ihana nähdä, että NASAn huippututkimusyksiköissä ja laboratorioissa painitaan aivan vastaavien asioiden kanssa kuin me täällä Suomessa. Sopimusneuvottelut ja resurssipula koskevat heitäkin, eikä aineistoja aina ehditä analysoida niin perusteellisesti kuin niissä olisi potentiaalia. Myös NASAn ja VTT:n tutkimuksen taso, työkalut ja menetelmät vastaavat pitkälti toisiaan – teemme Suomessa todella kovalaatuista tutkimusta.
Yhteistyö NASAn ja VTT:n välillä on ollut sujuvaa, ja Fatigue Countermeasures -laboratorion vetäjä Erin Flynn-Evans haluaisi sen jatkuvan. Yritämme saada tutkimusaiheeseen lisää Jointly funded -rahoituksia, jotka mahdollistaisivat tämän. Saattaa olla, että VTT:n väitöskirjaopiskelija pääsee jatkamaan työtä NASAn aineistojen parissa. Tämä on NASAnkin intressi: aineistot on siivottu, ja niistä voi tehdä nyt vaikka mitä.
