Uusiutuviin energialähteisiin ja sähköistymiseen perustuva tulevaisuus edellyttää kriittisiä ja arvokkaita metalleja. Jotta eurooppalaiset yritykset saisivat niitä käyttöönsä, metallinjalostusta on kehitettävä yhteisvoimin. Tuore eurooppalainen tutkimusprojekti osoitti sen hyvin konkreettisesti.
On helppo puolustaa sähköautoja, aurinkopaneeleja ja tuulivoimaloita. Ja voi olla vaikea myöntää, että ne vaativat kriittisiä ja arvokkaita metalleja, joita saa kaivoksista. Euroopan kannalta hankalin kysymys ei edes ole, perustetaanko kaivos, vaan se, onko meillä riittävästi louhittavaa. Rikkaat malmit ovat meillä vähissä, ja olemme pitkälti metallien tuonnin varassa.
Euroopassa tarkastellaankin nyt rikkaiden malmien ohella köyhiä lähteitä, siis sellaisia malmeja ja metallinjalostuksen jätteitä, joissa haluttuja metalleja on totuttua vähemmän. Näihin keskittyi myös nelivuotinen, VTT:n koordinoima kansainvälinen METGROW+-projekti, jonka saimme juuri päätökseen.
Tulokset ovat lupaavia. Löysimme keinoja, joilla muun muassa tärkeiden akkumetallien, koboltin ja nikkelin, talteenottoa voidaan lisätä Euroopassa kannattavasti ja ympäristövaikutuksia halliten. Kehitimme uusia menetelmiä ja yhdistelimme vanhoja.
Parhaat osaajat ja paikallistuntemusta
Keräsimme kunkin menetelmän parhaat asiantuntijat eri puolilta Eurooppaa. Mutta tämä ei ollut ainoa syy hakea kansainvälistä näkökulmaa. Tarvitsime paikallista lainsäädännön ja talouden tuntemusta. Euroopalla on toki yhteinen näkemys jätehierarkiasta, mutta paikalliset käytännöt ratkaisevat, miten kannattavaa ja vastuullista metallien talteenotto missäkin on.
Olennaisia kysymyksiä olivat: Miten metallinjalostuksen jätettä kohdellaan? Miten se läjitetään ja mitä läjityksestä maksetaan? Miten se energia on tuotettu, jolla metalleja liuotetaan köyhistä malmeista tai jätteistä?
Osa tutkimusryhmistä esikäsitteli raaka-aineet, kuten lateriittimalmin ja sinkkiteollisuudessa syntyvän jarosiitin ja götiitin, ja jakoi näytteet eri puolille Eurooppaa. Näytteet syötettiin lukuisiin eri prosesseihin, ja aina uudestaan uusin muuttujin. Koska tällaiseen iterointiin tarvittiin omanlaista asiantuntemusta, sitä ohjattiin keskitetysti.
Laadukas työ edellyttää työrauhaa
Neljän vuoden jälkeen projekti päättyi ajallaan. Rakennusalalla tämä olisi kenties ihme, ja kunnioitusta se herättää tutkimuslaitoksissakin.
Hienointa ei ole se, että saimme tutkimusraportin ulos ajallaan vaan se, että kukin osapuoli sai tehdä työnsä rauhassa silloin, kun oli sovittu. Tämä onnistui siksi, että jokainen hoiti osuutensa ajallaan ketjun ensimmäisestä raaka-aineen käsittelijästä alkaen ja jokainen teollisuuskumppani tarjosi kommenttinsa sopivissa vaiheissa. Työrauhasta seurasi, että kukin osapuoli pystyi tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista.
Fiksua työnjakoa ja vastuunkantoa tarvitaan myös siinä vaiheessa, kun tutkimustulokset siirtyvät käytännön töihin. Eurooppa selviää metallipulasta eurooppalaisen yhteistyön voimin.
