YK teki vuonna 2015 merkittävän avauksen katastrofiriskien vähentämiseksi luomalla Japanissa Sendaissa suuntaviivat katastrofiriskien vähentämiseksi seuraavien 15 vuoden aikana paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. Sendain päätöksessä (Sendai Framework for Disaster Risk Reduction 2015–2030) todetaan, että maailmanlaajuisesti on osoitettavissa ihmisten ja omaisuuden lisääntyvää altistumista erilaisille luonnonkatastrofeille.
Jo tänä päivänä suuri osa inhimillisiä ja aineellisia menetyksiä johtuu toistuvista pienemmistä tai suuremmista katastrofeista. Jo vähäisemmätkin katastrofit tai luonnononnettomuudet vaikuttavat suoraan kansalaisiin, yhteisöihin tai kotitalouksiin aiheuttaen piilokustannuksia, joita yleisesti ei edes tiedosteta, mutka jotka lisäävät kansalaisten eriytymistä yhteiskunnasta. Sendain päätöksessä todetaan, että on tarvetta:
- kehittää katastrofiriskien hallintaa ja vahvistaa onnettomuuksien koordinointia eri instituutioiden ja toimialojen kesken
- osallistaa eri sidosryhmiä tehokkaammin ja mielekkäästi riskien hallintaan esimerkiksi tukemalla ja investoimalla ihmisten ja yhteisöjen taloudellista, sosiaalista, terveyteen liittyvää sekä kulttuurista ja koulutukseen liittyvää sietokykyä (resilienssi) niin teknologian kuin tutkimuksenkin avulla.
Sendain kehys korostaa koko yhteiskunnan sitoutumista toimintaan, joka tukee ennen kaikkea haavoittuvimpia ryhmiä. On tärkeää keskittyä entistä selkeämmin yksilöihin; ihmisiin, heidän osaamiseensa, terveyteensä ja toimeentuloonsa nimenomaan paikallisella tasolla, sillä yksilöt luovat yhteisöt, ja yhteisöjen omat kyvyt, verkostot, menetelmät, välineet ja keinot katastrofien vaikutusten pienentämiseksi ovat avainasemassa kriiseissä. Yksilöiden voimavaroina ovat tällöin perheet, oma uskonto ja kulttuuri. Ikävä kyllä yhteiskunnan toimijat usein unohtavat nämä voimavarat, jotka kuitenkin luovat pohjan sosiaaliselle ja institutionaaliselle luottamukselle
Katastrofitilanteessa yhteiskunnan toimijoilla ei ole aina selkeää kuvaa siitä, kuka tai mikä ryhmä todella on haavoittuvimmassa asemassa. Ovatko kysymyksessä vanhukset tai vammaiset, jotka eivät kykene itse pelastautumaan, vai lapset, jotka eivät ymmärrä katastrofin vakavuutta. Vai kenties ihmiset, joilla ei ole kielitaitoa tai joiden elämätilanne estää varoitusten sanoman ymmärtämisen. Usein viestin perillemenoon tarvitaan vapaaehtoisjärjestöjen tukea, sillä esimerkiksi sosiaalisesti syrjäytyneiden tai päihteiden väärinkäyttäjien kohdalla kyse voi olla täysin luottamusverkostojen puutteesta.
VTT koordinoi Euroopan Horizon 2020 ohjelmaan kuuluvaa BuildERS-hanketta, jonka tavoitteena on yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja tätä kautta koko yhteiskunnan katastrofien sietokyvyn parantaminen. Hanke keskittyy heikoimmassa asemassa oleviin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin ja heidän sosiaalisen pääomansa, riskitietoisuutensa ja häiriövalmiutensa vahvistamiseen. Lisäksi tavoitteena on lisätä koko yhteiskunnan ymmärrystä siitä, mitä yhteiskunnan sietokyky kokonaisuudessaan käsittää ja miten sitä voidaan parantaa. BuildERDS-hankkeessa yksilöiden, yhteisöjen ja instituutioiden tiedot, taidot ja välineet nähdään tärkeinä tekijöinä yhteiskunnan häiriönsietokykyä kehitettäessä ja parannettaessa.
Lähtökohtana on ajatus siitä, että vahvistamalla heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja ryhmien ymmärtämystä ja varautumista katastrofeihin, parannetaan merkittävästi koko yhteiskunnan resilienssiä.
BuildERS-hanke alkoi vuonna 2019 ja se valmistuu keväällä 2022. Hankkeessa on mukana 17 partneria, joista 15 on Euroopasta, ja lisäksi yksi Yhdysvalloista ja yksi Indonesiasta. Eräs tärkeä yhteistyökumppani on Euroopan Pelastusarmeija, jonka tuella selvitetään heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten häiriönsietokykyä 14 eri Euroopan maassa, myös Suomessa. Yhteistyössä on voimaa!
