Suomi on eturintamassa kehittämässä tekstiilien kierrätystä ja siihen liittyviä uusia liiketoimintoja. Hyviä tuloksia tuottanut mittava Telaketju-verkostohanke päättyi tähän vuoteen, mutta VTT:n yhdessä Lounais-Suomen jätehuollon kanssa koordinoimaa projektia ja siihen liittyviä uusia liiketoiminnan muotoja viedään eteenpäin alkukesällä varmistuneen jatkorahoituksen turvin.
EU-komissio on päättänyt, että seuraava erilliskerättävä yhdyskuntajätteen laji on tekstiilit. Se tarkoittaa, että jäsenvaltioiden pitää järjestää tekstiilien erilliskeräys vuoteen 2025 mennessä. Suomessa ollaan asiassa jo liikkeellä, sillä päätöksen tullessa laaja ympäristöministeriön ja Tekesin rahoittama Telaketju-tutkimushanke oli täydessä vauhdissa.
Vuonna 2017 käynnistyneen hankekokonaisuuden ensimmäinen osuus, jossa luotiin perustaa tekstiilikierrätyksen teknologioille ja ekosysteemille, saatiin maalin tänä vuonna. Yritysten kiinnostus kiertotalouden mukaista liiketoimintaa kohtaan ja EU:n päätös aloittaa tekstiilijätteen hyödyntäminen kuitenkin tarkoitti, että Telaketjulle on luvassa jatkoa.
- Koska tutkimushanke tekstiilien keräyksestä ja kierrätyksestä oli Suomessa jo käynnissä, olemme pääsemässä liikkeelle muita maita nopeammin. Jos hankkeessa mukana olleet yrityskumppanit saavat kehitettyä teknologioitaan ja osaamistaan, heille avautuu hyvät vientinäkymät Eurooppaan ja myöhemmin muuallekin maailmaan, sanoo VTT:n erikoistutkija ja Telaketju-hankkeen koordinaattori Pirjo Heikkilä.
Etunojasta kertoo, että Heikkilän mukaan Suomeen on jo valmisteilla tekstiilijätteen lajittelu- ja esikäsittelylaitos. Investointia toteuttaa Telaketjun toinen koordinaattoritaho, Lounais-Suomen jätehuolto.
- Yksittäiset kierrätysprosessit toimivat suhteellisen hyvin, mutta ongelma on se, että arvoketjun kaikkia osia ei ole vielä olemassa. Tällä hetkellä tekstiiliä ei erilliskerätä systemaattisesti, vaan sitä tekevät ainoastaan paikalliset, yksittäiset toimijat.
Keräyksen organisoinnin lisäksi tekstiilit pitää myös tunnistaa ja lajitella, ennen kuin niitä voidaan hyödyntää kierrätysprosesseissa. Erillisiä lajitteluun sopivia laitteita sekä tunnistinteknologiaa on kyllä olemassa, mutta ne yhdistävää, hyvin tunnistavaa, ongelmatonta, ison mittakaavan lajittelijaa ei vielä ole. Myöskään kemialliseen käsittelyyn sopivaa teollisen mittakaavan laitosta ei tässä vaiheessa ole.
Telaketju-hankkeen jatkolla kuitenkin varmistetaan, että Suomi on valmiina keräämään tekstiilejä ennen EU:n määräyksen voimaan astumista.
Telaketjun ensimmäisessä vaiheessa keskiössä oli tekstiilien kierrätys. kaksivuotisen kokonaisuuden rahoittivat ympäristöministeriö ja Tekes – nykyinen Business Finland - sekä suuri joukko hankkeen osallistujia.
- Ajatus oli, että kaikki vaiheet pitää saada työn alle samaan aikaan. Keräystä ja lajittelua tulee kehittää samanaikaisesti kuin kierrätyksen prosesseja, jotta saadaan aikaan toimivia arvoketjuja. Tekstiili voidaan kierrättää mekaanisesti avaamalla kangas ja lankarakenne takaisin kuitutasolla, jolloin siitä voidaan valmistaa uusia tekstiilituotteita. Kun kuitu on liian huonokuntoista kierrätettäväksi, silloin siitä voidaan lähteä tekemään esimerkiksi uutta kuitua kemiallisen prosessin kautta, Heikkilä kuvailee.
Kun tekstiilien erilliskeräyksen vaatimus tulee reilun viiden vuoden kuluttua voimaan, kierrätettävälle materiaalille on oltava olemassa luokittelu ja mieluiten myös yhtenäiset standardit. Näitä luokituksiakin on tarkoitus miettiä Telaketjun jatkovaiheessa.
Enemmän käyttöaikaa – lisää uudelleenkäyttökiertoja
Nyt starttaavassa uudessa, Business Finlandin rahoittamassa hankkeessa on laajempi näkökulma kiertotalouteen ja siinä mietitään Heikkilän mukaan enemmän myös uudentyyppisiä liiketoimintamalleja, jakamistaloutta sekä mitä tuotteet palveluna voisi tarkoittaa tekstiilipuolella.
- Meidän pitää pystyä lisäämään tekstiilien käyttöaikaa ja uudelleenkäyttökiertoja, ennen kuin ne menevät kierrätykseen. Siksi jatkohankkeessa fokus siirtyy kierrätyksestä uusiin liiketoimintamalleihin, jolloin pohdintaan tulevat muun muassa digitalisaation hyödyntäminen jakamistaloudessa tai tuotteet palveluina -kaltaiset uudet muodot. Näitä puolia on vahvistettava, jos halutaan päästä hiilidioksiditavoitteisiin ja materiaalitehokkuuteen. Kierrätys on vain pieni osa suurempaa kuviota, Heikkilä muistuttaa.
Hänen mukaansa tuotteet palveluna voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei käyttämiään vaatteita tarvitsisi enää omistaa itse, vaan ne voisi vuokrata vaatevalmistajalta tai brändiltä.
- Ajatus on, että vaatteen omistus säilyy yhtiöllä, joka on sen valmistanut. Silloin tekstiilifirman tarve laadukkaan ja kestävän tuotteen valmistamiseen nousee, koska tekstiilien tuottajien bisnes löytyy laadukkaasta tuotteesta, joka voi maksaa enemmän ja tuottaa heille pitkään. Varsinaisen palvelutoiminnan ohella valmistajalla on järjestelmä, jolla ohjataan materiaalit uudelleenkäyttöön - tai jos se ei enää onnistu, kierrätykseen.
Ensimmäisiä vaatteita palveluna tarjoavia yrityksiä on jo olemassa: esimerkiksi kotimainen Reima on lanseerannut lastenvaatepalvelun, joka perustuu kuukausimaksuun.
- Tulevaisuudessa vaatteet ovat kuin suoratoistopalvelut: enää ei tarvitse olla kotona hyllykaupalla cd-levyjä, vaan elokuvan voi tilata ja katsoa digitaalisesta palvelusta. Siten kaikkien vaatteiden tai kodintekstiilien ei jatkossa tarvitse olla omia, vaan ne voivat tulla palvelun kautta: kun maku muuttuu tai haluaa vaihtelua, voi tilata uudet verhot palvelun tarjoajalta, jonka toiminta perustuu jakamiseen tai yhteisomistukseen. Tämä tuo myös tekstiilihuollolle ja -korjauspalveluille ihan uudentyyppistä kysyntää.
Digitalisaatio puolestaan voisi tekstiilipuolella tarkoittaa myös materiaalien tuotetietojen integroimista itse tuotteeseen. Toisaalta vaatteeseen voitaisiin liittää myös tiedot sen historiasta ja käytöstä.
- Kun tuotetiedoista tulisi kuluttajillekin luettavia, se auttaisi tuotannon läpinäkyvyyttä. Uusia suunnittelun tai liiketoiminnan muotoja voi löytyä esimerkiksi siitä, miten tuotetietoja hallitaan, mitä siellä pitäisi olla tai miten niitä voidaan hyödyntää kiertotaloudessa tuotteen elinkaaren eri vaiheissa, Heikkilä visioi.
Käsitys vaatteista ja niiden käytöstä muuttuu
Telaketju-hankkeen seuraavassa vaiheessa kuluttajia pyritään ymmärtämään entistä paremmin – etenkin sitä, miten he ottavat kiertotaloustuotteille suunniteltuja uudentyyppisiä liiketoimintamalleja vastaan. Ajoitus on otollinen, sillä tietoisuus ekologisista vaatteista ja kuluttajien tarve löytää uusia vaihtoehtoja on noussut nopeasti kokonaan uudelle tasolle.
- Ilmastoahdistus on nostanut kuluttajien tarvetta löytää kiertotalouden mukaisia ratkaisuja, kun verrataan tilanteeseen Telaketjun ensimmäistä vaihetta aloittaessamme kolme vuotta sitten. Tahtotila on vahvistunut myös päättäjien piirissä. Nämä mahdollistavat sen, että tässä myös tapahtuu jotain.
Käsitys vaatteista ja niiden käytöstä on muuttumassa radikaalisti: massatuotetusta pintamuodista, joka jää kaappeihin lojumaan, ollaan siirtymässä kestävämpiin, hyvälaatuisiin ja pitkäikäisiin tuotteisiin.
- Me kaikki olemme mukana tekstiilikierrossa sekä luomassa kysyntää uusille ratkaisuille ja tuotteille, mutta myös tuottamassa raaka-ainetta kierrätykseen. Tämä on jännittävä ekosysteemi, sillä mennään kuluttajille niin läheisellä ja tärkeällä tuotteella, joka on ihan siellä ihmisen iholla.
Toisaalta esimerkiksi vaatteiden hankkiminen palveluna ei ole aivan tuulesta temmattu tai uusi ajatus: onhan Suomessakin esimerkiksi juhlavaatteita vuokrattu hyvin pitkään.
- Tällainen laajempi liisaus on kuitenkin uutta: esimerkiksi siistissä sisätyössä käytettävien vaatteiden, kuten jakkupukujen tai miesten pukujen, kohdalla voi kysyä, pitääkö ne omistaa itse. Palvelun kautta voisi olla aina itselle sopivia vaatteita sopiva määrä käytössä.
- Kuluttajien käyttäytyminen pitää kuitenkin tuntea paremmin, ja kuluttajatutkimus tulee olemaan yksi osa Telaketjun jatkovaihetta, Heikkilä sanoo.
