Hyvinvointi ja jaksaminen ovat esillä mediassa lähes päivittäin, niin hyvässä kuin pahassakin. Uupuminen koskettaa jo yhä nuorempia, jotka eivät ole vielä edes astuneet työelämään. Olen seurannut ihmisten jaksamistarinoita ja yritysten hankkeita työhyvinvoinnin edistämiseksi läheltä jo vuosia. Kiinnostukseni kumpuaa osin siitä vastuusta, jota koen henkilöstöjohtajana VTT:läisten hyvinvoinnista. Terve johtaja kannustaa esimerkillään alaisia kohti terveitä ja kestäviä työskentelytapoja ja jaksaa samalla paremmin omassa työssään. Oma jaksaminen ja hyvinvointini ovat siksi myös tärkeitä.
Esimiehen esimerkillä on suuri voima
Käynnistimme VTT:llä vuonna 2017 kehitysohjelman uudenlaisen johtajuuden rakentamiseksi. Kaikki johtajat ja esimiehet ovat nyt käyneet läpi ohjelman, jossa on työstetty johtamisen peruselementtejä, kuten oman tiimin, henkilön itsensä sekä yrityksen johtamista. Tämä on auttanut meitä luomaan yhteisen kielen ja johtamiskulttuurin. Johtamisen periaatteemme korostavat yhteistyötä ja työssä tukemista sekä luottamusta, empatiaa ja rohkeutta toimia. Ne ovat meillä myös työyhteisötaitoja, joita korostamme osana jokaisen VTT:läisen toimintaa.
Työyhteisössä voi olla herkkä dynamiikka, jossa esimies voi omilla toimintamalleillaan ja työskentelytavoillaan johtaa ryhmäänsä hyvinvoinnin osalta varsin oikeaan suuntaan tai kivikkoisille sivupoluille. Asiantuntijaorganisaatiossa esimiehen toimintamalleja ja työskentelykulttuuria seurataan tarkasti ja kopioidaan helposti.
Yksi kehitysohjelman teemoista on ollut työssä jaksaminen. Meillä sekä kollegat että johtajat näyttävät esimerkkiä itseohjautumisessa ja hyvinvoinnissa. Tämä auttaa luomaan kulttuuria, jossa kannustamme kaikkia käyttämään aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja tarttumaan tarjoamiimme työhyvinvoinnin palveluihin.
Hyvä työyhteisö ja yhteisvastuu jaksamisesta auttavat arjessa
Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain jutun, jossa suomalaiset johtajat kertoivat keinoistaan käsitellä stressiä. Jutun näkökulma, jossa johtajia ei jätetä jaksamisen haasteiden ulkopuolelle ilahdutti. Ne haasteet nimittäin tavoittavat arjessa meistä jokaisen.
Työn murroksessa työelämä asettaa vaatimuksia työntekijöiden jatkuvalle uudistumiselle ja uuden oppimiselle. Myös HR-työ on murroksessa tekoälyn ja robotisaation myötä. Se on entistä enemmän työtä ihmisten kanssa, jossa ei voi piiloutua hallinnon tehtävien taakse. Tällaisessa työssä tarvitaan läsnäoloa ja ihmisten vuorovaikutteista kohtaamista. Jos oma hyvinvointi ja jaksaminen kompastelevat, eivät voimat välttämättä enää riitä muiden kohtaamiseen.
Oma oppi vuosien varrelta on, että stressin hallintaan kuuluvat oleellisesti säännöllinen liikunta, terveellinen ravinto sekä riittävä uni. Pitkä kävelylenkki aamulla tai työpäivän jälkeen auttaa selkiyttämään ajatuksia ja hallitsemaan stressiä; hyvän yöunen merkitystä jaksamiseen tuskin kukaan kiistää. Myös lounas- tai kahvitauot työkavereiden kanssa tuovat virkistävän tauon usein kiireiseen ja pirstaleiseen päivään.
Esimerkin voima ja oman hyvinvointini heijastuminen työhön kantavat pitkälle ja seuraukset näkyvät positiivisesti myös ympärilläni. Mutta esimiehetkään eivät pysty kaikkeen. Organisaationa pystymme tarjoamaan puitteet ja työkalut itseohjautuvuudelle ja korostamaan hyvinvoinnin merkitystä. Koulutamme myös pitkäjänteisesti esimiehiä tukemaan ja ohjaamaan tiimejä sekä tavoitteissa että jaksamisessa. Sen jälkeen kuvaan astuu yksilön oma vastuu. Hyvinvointia ei voi antaa kenellekään, vaan se toteutuu jokaisen kohdalla käytännön tekojen kautta. Mikä on sinun stressinhallintamallisi?
