Kirjoittaja: Marja Harjumaa
Muistan tapahtuman aika hyvin, vaikka siitä on monta vuotta. Olin työterveyshuollon terveystarkastuksessa ja minulle tehtiin tyypin 2 diabeteksen riskitesti. Pisteet olivat vähän koholla ja hoitaja ehdotti minulle elintapamuutoksia, joiden avulla voisin tehdä hienovaraisia korjausliikkeitä ennen kuin terveysongelmia ehtisi tulla.
Olin aivan pöyristynyt – enköhän minä alan tutkijana ihan itsekin osaa päätellä milloin on aika tarttua toimeen! Kun hoitaja kertoi, että edellisen tarkastuksen jälkeen painoa on kertynyt noin kilo vuodessa, huomasin, että ehkä häntä kannattaisi kuunnella.
Piiskurointi ei johda pitkälle
Elintapamuutosten tekeminen ei ole helppoa. Pystymme hetken aikaa seuraamaan tarkkaan määriteltyjä harjoitusohjelmia ja ruokavalioita, mutta pidemmän päälle ne sopivat paremmin huippu-urheilijoille kuin tavallisille suomalaisille.
Strategisen tutkimuksen neuvoston StopDia-hankkeessa olemme pyrkineet luomaan menetelmiä, jotka auttaisivat pysyviin parannuksiin elintavoissa. Eri alojen asiantuntijat ovat yhdessä määritelleet terveystavoitteet ja useita satoja pieniä tekoja, joissa terveyssuositukset on pureksittu helppokäyttöiseen muotoon. Tutkimuksen osallistujat ovat saaneet käyttöönsä sovelluksen, jonka kautta pieniä tekoja voi selata, valita ja merkitä tehdyiksi.
StopDia-ratkaisun suunnittelun kulmakivenä on itseohjautuvuusteoria, jonka mukaan hyvinvoinnin edellytyksiä ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Lähestymistapa luottaa siihen, että riskissä oleva henkilö pystyy itse valitsemaan hänelle sopivia terveystekoja. Lisäksi sovellus tukee automaattisten tapojen muodostumista siten, että valittua tekoa on tarkoitus toistaa useita kertoja samassa yhteydessä. Jos kokemus on jokseenkin miellyttävä tai palkitseva, siitä on mahdollista muodostua pysyvä, automaattinen tapa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että terveellisesti elävät ihmiset eivät erityisesti ponnistele tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan he kulkevat paljolti automaattiohjauksella.
Hyvinvointi- ja terveyssovellusten ongelmana käyttäjien huono sitoutuminen
Jaksamme seurata edistymistä silloin, kun meillä menee hyvin, mutta pienikin vastoinkäyminen voi heittää hienot suunnitelmat romukoppaan. On hyvin tyypillistä, että käyttäjien sitoutuminen laskee pian verkko- tai mobiilisovelluksen käytön aloittamisen jälkeen, ja aktiivisten käyttäjien määrä voi olla kymmenesosa intervention aloittaneista. Vuoden mittainen StopDia-hankkeen digi-interventio on kestoltaan poikkeuksellisen pitkä. Siitä huolimatta osallistujien sitoutuminen on ollut todella hyvä. Ensimmäisen puolen vuoden ajan aktiivisten käyttäjien määrä viikkotasolla on yli 50 % ja tällä hetkellä pieniä tekoja on raportoitu 1,6 miljoonaa kappaletta. Sitoutumiseen on pyritty vaikuttamaan alusta asti muun muassa teknologiavalinnoilla ja muistutuksilla mahdollisissa käytön katkoskohdissa. Myös aktiivisilla rekrytointi- ja mainostoimilla tutkimusalueella eli Etelä-Karjalan, Pohjois-Savon ja Päijät-Hämeen sairaanhoitopiireissä on todennäköisesti oma vaikutuksensa.
Otetaan yhdessä riski haltuun
StopDia-toimintamalli pitää sisällään digisovelluksen lisäksi myös systemaattisen riskissä olevien etsimisen, ryhmämuotoisen elintapavalmennuksen, työkalupakin ympäristön muokkaamiseksi ja muutospolut yhteiskunnan muuttamiseksi. Tutkimusalueilla on ilmennyt monin paikoin kiinnostusta toimintamallin jatkamiselle ja onpa muualtakin Euroopasta tullut yhteydenottoja.
Olisi hienoa, jos jokaiseen vaivaan löytyisi pilleri tai pulveri, jonka voisi napata sen enempää miettimättä. Tai jos päätöksentekijä voisi poistaa sairaudet nappia painamalla. Valitettavasti näin ei ole, vaan tyypin 2 diabetestalkoissa tarvitaan meidän kaikkien osallistumista. Teknologia voi olla meille isona apuna.
