Kaikkihan siitä nykyisin puhuvat: kestävyydestä - erityisesti kestävyyssäädöksistä ja -raportoinnista. Kestävyysraportointi olikin yksi vuoden 2024 teema, sillä viime vuonna maailmassa julkaistiin yli 1000 erilaista kestävyyssäädöstä. Yhä enemmän odotuksia on asetettu yrityksille ja markkinaehtoisille toimille, joita säädäntö parhaillaan tukee, mutta ei yksin riitä. Lisäksi vaaditaan mm. liiketoiminta- ja teknologiaosaamista sekä riskinottokykyä. Haastavaa, mutta haasteissa on aina myös mahdollisuuksia.
Oikeanlainen säädäntö edesauttaa kestävyyssiirtymää luoden yhteiset pelisäännöt ja toimintaympäristön, joita ilman vaaditut investoinnit olisivat haastavia toteuttaa. Kestävyyden kannalta oleellisinta ovatkin toimenpiteet, jotka vievät kehitystä eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti ja pitkäjänteisesti.
Etenkin suurissa ja pitkäkestoisissa liiketoiminnan muutoksissa, joita kestävyyssiirtymä väistämättä luo, olisi oleellista kyetä hahmottamaan tulevaisuuden toimintaympäristön vaatimukset. Näin pystyy suuntaamaan investoinnit mahdollisimman hyvin tukemaan myös tulevia mahdollisuuksia.
Esimerkiksi kestävyysraportointi tulee vaatimaan laadukkaan ja luotettavan tiedon saantia toimitusketjusta yhä laajemmin. Samaa tietoa voidaan hyödyntää myös yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen, toimitusketjun optimointiin sekä elinkaaripalveluiden tuottamiseen, kunhan nämä liiketoiminnan kehitysnäkökulmat ovat mukana kestävyystoimenpiteiden suunnittelussa. Vastaavia mahdollisuuksia liittyy mm. materiaalivalintojen optimointiin, toimintojen virtualisointiin sekä resilienssin kehittämiseen.
Miltä kestävyyden tulevaisuus näyttää?
Nyt vuoden vaihteessa julkaistaan erilaisia tulevaisuuskatsauksia, joten kurkistetaan miltä kestävyyden tulevaisuus näyttää pidemmällä tähtäimellä. Huomiot pohjaavat kestävyyden ennakointityöhön, jonka tarkempi Future of sustainability -selvitys julkaistaan helmikuussa järjestettävässä samannimisessä tilaisuudessa.
Ilmastonmuutos jatkaa hallitsevana trendinä, mutta yhä voimakkaammin esiin nousee ilmaston lämpenemiseen sopeutuminen. Nämä vaikuttavat laajasti yritysten ydintoimintoihin, kuten toimitusketjuihin, vaatien investointeja liiketoiminnan resilienssiin. Lisämausteen tuovat tulevien vuosien geopoliittiset epävarmuudet ja ihmisoikeudelliset haasteet, joiden vaikutukset voivat realisoitua arvaamattomasti.
Vaikka olemme nähneet osalta toimijoista takapakkia kestävyystavoitteiden osalta, talouden yleinen suuntaus pysyy kohden vähähiilisyyttä ja resurssiviisautta. Nämä ovat myös alueita, joissa on kasvava tarve uusille ratkaisuille. Ajurina tähän ovat niin globaali säädäntö kuin rahoitus, jossa kestävyys on yhä merkittävämpi kriteeri. Biodiversiteetin suojelemisen tarve tulee nousemaan esiin yhä voimakkaammin, mikä vaikuttaa väistämättä arvoketjuihin. Säädösympäristön osalta tullaan näkemään harmonisaatiota ja etenkin pidemmällä tähtäimellä vaatimusten kiristymistä.
Kestävyysmurros vaatii useiden teknologioiden systemaattista hyödyntämistä, minkä vuoksi erityisesti teknologioiden yhteisvaikutuksen ymmärtäminen korostuu. Tekoälylle on jo asetettu odotuksia liikaakin, mutta se on myös tuomassa merkittäviä edistysaskeleita uusien ratkaisuiden kaupalliseen hyödyntämiseen sekä liiketoimintamallien muutokseen. Myös muilla teknologia-alueilla kehitystahti on kiihtynyt merkittävästi ja jatkossa on tärkeätä pysyä aktiivisena oman liiketoimille relevanttien teknologioiden hyödyntämisessä. Lisäksi geopolitiikka tulee kiihdyttämään erityisesti murroksellisten teknologioiden kehitystä lähivuosina.
Protektionismista ja poliittisesta turbulenssista huolimatta, myös kuluttaja- ja asiakaskäyttäytymisessä korostetaan vastuullisuutta myös jatkossa. Tautalla vaikuttavat useat tekijät, kuten yhä näkyvämmät ilmastonmuutoksen vaikutukset, kasvanut tietoisuus, uudet päättäjäsukupolvet sekä odotukset yhteiskuntavastuusta. Vastuullisella liiketoiminnalla on entistä enemmän kysyntää, mutta se tulee tehdä näkyväksi kuluttajille.
”Säädäntö-tsunami” on tehnyt kestävyydestä yhä keskeisemmän osan organisaatioiden toimintaa ja luonut pohjan toimenpiteiden hallintaan ja tulosten osoittamiseen. Toimenpiteet ovat jatkossa keskiössä ja ne seuraavat pitkälti nähtävissä olevia trendejä, vaikka (geo-) politiikassa turbulenssia onkin oletettavissa. Turbulenssien vuoksi kestävyystoimet vaativat kuitenkin yhä määrätietoisempaa johtamista, jossa katse tulee olla pidemmän tähtäimen tavoitteissa. Ilman yritysten ja yhteiskunnan panostuksia, riskinottokykyä ja sitoutumista, eivät uudet ratkaisut ja teknologiat siirry jatkossakaan käyttöön.
